Tänään on sunnuntai ja jo 30. päivä heinäkuuta. kun katson ulos ikkunasta, niin välillä kurkistelee aurinko ja välillä se menee pilven taakse piiloon. Viime yö meni aika hyvin maskin kera, vaikkakin jouduin sitä ottamaan poiskin monet kerrat, kun ei ole oikein hyvä. Mutta onneksi apu on lähellä ja menen sovittamaan uutta maskia parin viikon kuluttua.
Minä olen kutonut liikaa, joten sydämestäni ottaa että hengästyn, joten nyt pidän paussia ja päivittelen ja korjailen näitä rakkaita blogejani, joista en voi luopua yhdestäkään. Tämä kirjoittaminen on hyvää terapiaa minun aivoinfarktieni jälkeen, luulen ma, kun puhuminen ei käy kovin hyvin.
Nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa heinäkuun viimeistä sunnuntaita!
