HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

NÄIDEN ILOISTEN TUNNELMIEN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA 2008!

Vapusta alkaa kesä

Tänään on jo hyvin lämmin päivä ja mittarimme näyttää jo +20 astetta, joten kesä on tullut. Huomenna on jo vapunaatto ja silloinhan joka paikassa näkee vapputoreja täynnä ilmapalloja ja muuta tilbehööriä. Onneksi minun vaput on jo juhlittu eikä tarvitse mennä enää kaupungille tai tansseihin, kuten ennen. Minä olen nähnyt niin monet vaput, että muistuu toki mieleeni, kun itsekin olin pieni ja sain aina vappupallon ja vappuviuhkan ja koti oli koristeltu serpentiinein ja samoin automme oli koristeltu vapun tyyliin. Me olimme usein Helsingissä seuraamassa vappua, vaikka asuimmekin silloin Kotkassa. Sitten muistan, kun omat lapseni olivat pieniä ja kaikille kolmelle piti ostaa aina vappupallot ja jokaisen oman mieleisensä. Silloin vappupallot eivät maksaneetkaan paljon, mutta varmasti nykyään ovat jo kalliita. Minä sain eilen sukkatossukan valmiiksi ja nyt vielä pitäisi se heittää koneeseen huovuttumaan.
Nykyään on tullut niin muotiin tuo huovuttaminen. Ennen vanhaan minullakin oli huopahattu, mutta sellaisia ei nykyään enää näe missään. Vappuhan on kesän juhla ja silloin aina lapsena laitoimme valkoiset uudet pitsipolvisukat jalkaan ja uuden mekon saimme aina vappuna, koska äitini teki itse vaatteet meille. Samoin minä olen tehnyt kaikille lapsilleni vaatteet monet vuodet ja aina oli myös vappuna uudet vaatteet. Nykyään en uusia vaatteita tarvitse ja kun syön niin paljon vihanneksia, että painokin on alkanut pudota, niin vasta kun saan painoni tarpeeksi alas, niin tilaan uusia vaatteita. Olenhan tunnettu vaatehamsteri, lankahamsteri, musiikkihamsteri, koirahamsteri ja vaikka mitä.
Aina pitää olla paljon kaikkea, kuten nyt minulla on lankojakin jo 15 kiloa, mutta kuitenkaan ei ole oikeastaan mitään, mistä voisi tehdä jotain järkevää.
Nyt on jo parvekkeellakin kiva istuskella, kun siellä on jo yli +30 astetta, vaikka ei aurinkokaan paista, mutta silti on kirkasta.
Leijonamissit ovat pirteitä ja syövät hyvin ja lähtevät lenkille hyvin mielellään, mutta tulevat sitten taas luoksenikin nopeasti.
Jälleen ajatukset lentävät Brasilian lämpimään, kun täällä oli aamulla +16, niin siellä oli jo +20, vaikka siellä kello on 6 tuntia jäljessä meistä. Tällä hetkellä taitaa olla tasoissa eli +20 ja siellä Brasiliassa on vasta kello 10 aamulla. Mutta me pääsemme vielä sinne, tiedän sen.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää vappua!

Sydämeesi aurinko talleta, niin pimeinkin päivä on valoisa

Tänään on sunnuntai ja aamulla sateli hieman, mutta nyt näyttää jo ilma kirkastuvan ja lämpöasteita on jo +17. Sade ja ilman lämpeneminen tekee hyvää kasveille ja pian saamme ihailla koivujen hiirenkorvia. Ja kunhan aika kuluu, niin lehdet tulevat isommiksi ja juhannuksena saamme kylpeä jo uudella vastalla saunassa. Ja voi mikä tuoksu siitä lähtee! Nyt kylvemme vielä vanhoilla vastoilla.
Mutta tosi hyvä sekin on. Eilen leijonamissimme kävivät jo joen rannassa ihmettelemässä laineiden liikkuvuutta ja loiskintaa. Asuntomme on tosi hyvällä paikalla, kun joen rantaan on vain noin 100 metriä, joten sinne on kiva kävellä itsenkin, kun saan tarpeeksi painoa vaan pois ensin. No, nyt on onnekseni tippunut jo 3 kiloa, joten siitähän se alkaa. Kyllähän se painon tiputtaminen vaatii kovaa kuria ja hiilareiden laskemista, mutta minulla sitä sisua kyllä riittää, koska silmissäni häämöttää jo monien kilojen pudotus ja oma Paratiisimme aavan meren tuolla puolen.
Eilen kuuntelin ihania valsseja ja siitä sain voimia ja tänään olen jo kutonut teritettävää sukkaa aika paljon ja välillä olen kutonut hahtuvalangasta jo aloitettua sukkatossua. Hahtuvalankaa ei riittänyt enää tähän toiseen sukkaan, joten jatkoin toisella hahtuvalla, jota olen tilannut. Minua ei haittaa moinen ero, sillä kuitenkin huovutan sen ja itsehän minä niitä sukkatossujani pidän täällä kotona.
Kyllä linnut jo laulavat kovin ja tuntuu niin ihanalta, kun tulee taas kesä. Onhan kesässä toki kärsimystäkin, kun on siitepölyaika eikä oikein voi mennä ulos, mutta sitten olenkin vain parvekkeella, jonne siitepölyt eivät ehkä ihan niin helposti kuitenkaan pääse kuin että niitä leijailee ulkona. Mutta pian kuitenkin pääsen minäkin joen rannalle istuskelemaan ja nauttimaan laineiden liplatuksesta ja joen tuoksusta. Tuoksusta puheenollen, niin meri tuoksuu mahtavalle. Muistan, kun muutama vuosi sitten kävimme Reposaaressa ja istuimme siellä rannalla kivellä ja se tuoksu, mikä lähti siitä merestä, se tuntui syvällä sydämessä asti. Jos saisin valita, niin asuisin kaikkein mieluiten jossain aivan meren rannalla, missä ei olisi ketään muita ihmisiä. Mutta se on vain mielikuva, joka ei tietenkään ole edes mahdollista, sillä täytyyhän jokaisen ihmisen syödä, joten kauppa ainakin pitäisi olla likellä ja sehän taas vaatii ihmisiä, jotta kauppa kannattaisi.
No, onneksi meillä on talo Brasiliassa ja siellä on isot tontit ja korkeat aidat ja lukolliset portit, joten siellä saamme olla kaikessa rauhassa aivan kuin Herran kukkarossa, kuten sanotaan. Ja siellä me unohdamme kaikki! Me elämme vain siellä muiden seassa sulautuneena eli siis maassa maan tavalla.
Mutta siihen lähtöömme voi olla vielä ainakin vuosi, sillä nyt nautimme näistä hännänheiluttajista, jotka tuovat meille paljon iloa.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista sunnuntaita ja pitäkää huolta toisistanne, mutta myös itsestänne!

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

Nyt on taas kesä lämmin ja parvekkeella on jo yli +25 astetta, joten olen siellä jo istuskellutkin. En ole kirjoittanut tänne muutamaan päivään, mutta nyt tuntuu, että voimani ovat nyt palautuneet ja jaksan taas enemmän. Myös kilot on alkanut karista aika hyvin eli 3 kiloa on mennyt hups vaan. Sekin määrä jo tuntuu, joten jatkan hiilareiden laskemista ja painon seuraamista ja myös seuraan sitä, mitä laitan suuhuni ja paljonko on hiilareita. Nyt jaksan kuunnella jo musiikkiakin koko ajan, joten sormeni menevät melkein valssin tahdissa. Huomenna, mä luulen, että otan taas rakkaan hanurini esille ja soittelen...soittelen...soittelen. Musiikki antaa minulle aina voimia ja kunhan pääsen vielä itse soittamaan, niin vot, se se on vasta juhlaa. Olen alkanut terittää sukkiani ja ensimmäiset sukat on nyt työn alla. Leikkasin ensin rikkinäiset terät pois, joten jäljelle jäi varsi. Sitten otin silmukat puikoille ja kudoin muutaman sentin resoria ja sitten aloitin kantalapun ja nyt olen kutonut jo kantapään kavennukset sekä kiilakavennukset molemmissa sukissa. Nyt saan vain luritella terää kohti ja niinhän se sitten valmistuu. Aion terittää nyt kaikki sukat, mutta ajattelin tehdä seuraavaan sukkaan hahtuvalangasta terän, joten katsotaanpas, miten se onnistuu.
Mutta kova kaipaus on todellakin sinne aavan meren tuolle puolen, sillä siellä meitä odottaa oikea satumaa ja paratiisi. Ja todellakin sydämelliset ja ihanat ystävämme. Siellä me sitten vietämme loppuelämämme heidän kanssaan ja yhteyttä pidän Suomeen sähköpostilla ja skypellä. Skypellähän soittaminen on ilmaista, jos toisellakin on tietokoneella skype ja kuulokkeet ja mikrofoni. Muualla maailmassa käytetään paljon juuri skypeä.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja kesän alkua!

On lupa toisesta huolta kantaa...

Viikonloppu oli surullinen varmaankin joka kodissa Suomessa ja myös muuallakin. Iloiset ja luottavaiset ihmiset olivat lomalla Espanjassa ja olivat palaamassa bussilla lentokentälle kotimatkaansa varten. Mutta mitä tapahtuikaan? Se onkin sydäntä särkevää ja kyyneleitä ja verta ja tuskaa. Tällaiset onnettomuudet ovat niin surullista luettavaa, vaikka se ei koskekaan minua, mutta silti se koskettaa minuakin hyvin syvältä sydämestä. Tällaiset onnettomuudet ovat jokaisen ihmisen surua. Onnettomuudessa 9 suomalaista sai heti surmansa, kun humalainen espanjalainen ajoi autoaan ja lähti ohittamaan oikealta puolelta ja tönäisi bussia kohtalokkain seurauksin. Koskaan ei tiedä, milloin toinen ajaja ajaa autollaan päälle, vaikka itse ajaisi kuinka hyvin. Mutta Taivaan Isä suojelee meitä kaikkia ja antaa sen elämän, mikä on tarkoitettu. Tällä kertaa oli tarkoitettu näin kohtalokkaasti. Uskon, että näiden perheiden, jotka ovat itse olleet tässä onnettomuudessa tai menettäneet läheisensä, niin heidän on hyvin vaikeaa jatkaa elämäänsä eteenpäin ja he tarvitsevat tukea vielä pitkän aikaa. Muistuu mieleeni Tsunamin onnettomuus ja viime marraskuussa Jokelan turma, jossa koulupoika ampui aseellaan 8 muuta ihmistä ja itsensä. Tällaiset tapahtumat ovat hyvin raskaita kestää. Mutta elämä jatkuu, vaikkakin hiljaisena ja hitaasti.
Me siivosimme eilen, koska edellisenä yönä minua yskitti niin paljon, että tuli mieleeni, että on alkanut siitepölykausi ja sitä jatkuu minun kohdallani aina elokuun loppuun asti eli niin kauan kuin pujo pölyttää. Annoimme kirjoja pois taas ison kasan, koska emme tee niillä mitään ja ajatellen tulevaa muuttoakin toiselle puolelle maapalloa, niin monista tavaroista täytyy vielä luopua. Mutta me luovumme pikku hiljaa ja lataudumme siihen luopumiseen. Mutta toisen ihmisen menettämiseen ei voi valmistua ainakaan, jos se tapahtuu näin äkillisesti, kuten yleensä onnettomuudet tapahtuu.
Me söimme eilen saunapalvattua lammaspaistia ja kylläpä se olikin hyvää, todellakin hyvää. Muutoin syömme enemmän vihanneksia sekä päivällä että illalla, koska ne ovat terveellisiä. Viime yö menikin jo rauhallisesti eikä minua yskittänyt yhtään. Saimme laitettua kirjahyllyihin esineet hyvään järjetykseen.
Ja elämä jatkuu, vaikkakin on vieläkin surullinen olo tämän onnettomuuden johdosta, sillä kuitenkin siellä on menehtynyt jokaisen meidän lähimmäisiä ja siksi me kaikki suremme heitä. Tämä on siis meidän kaikkien ihmisten yhteinen suru.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja pitäkää huolta lähimmäisistänne!

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä...

Päivä on jo yli puolenpäivän ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita on nyt jo peräti +9 astetta. Siitähän se alkaa sitten lämmetä ja kesä tulee sittenkin. Mutta kesän myötä tulee myös siitepölyaika, joka siis on jo alkanut ja sitä kestää aina elokuun loppuun saakka eli niin kauan kuin pujo pölyttää. Tunnen nyt jo nenässäni, silmissäni sekä hengityksessä, että jonkinlainen siitepölytys siellä lentelee. Lunta ei näy enää missään muualla, mutta Lapissa on vielä jonkin verran lunta. Täällä etelässä odotellaan jo kovin kesää ja ihmiset touhuavat parvekekukkien kimpussa ja laittavat parvekkeitaan kuntoon. Meillä onkin jo matot siellä, että ei tarvi kuin nostaa lepotuoli sinne ja pääsen sinne nauttimaan kesästä ja lintujen laulusta. Toki aion mennä joen rannallekin kävelemään, kunhan voimat siihen vielä sallivat. Tänään keitimme ensimmäisen kerran parsakeittoa ja kylläpä olikin hyvää ja toki terveellistä. Illalla syömme pinaattikeittoa, joten tänään on keittopäivä. On aivan hyvä, että välillä syö vähän kevyemmin eli keittoa ja sitten taas lihaa. Huomenna katsomme,millainen lampaanpaisti on ja että pitääkö sitä vielä uunissa kypsentää. Mutta äsken juuri heräsimme ihanilta päiväunilta. Ja miten suloisesti minut aina herätetäänkään! Unelma ja Justina hakkaavat häntiään patjaan ja sanonkin heitä häntäkelloiksi, koska he herättävät aina samoihin aikoihin. He ovat niin viisaita, että ei aina osaa edes kuvitella, mitä kaikkea he ymmärtävät, mutta paljon he ymmärtävät. Ikävä on vain se hetki, kun heistä on luovuttava, mutta me emme voi sille hetkelle kukaan mitään, sillä se aika tulee meillekin jokaiselle jonain päivänä. Toivotaan, että ne ajat ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.
Ja nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Unelmat ovat puolet todellisuutta

Uusi aamu uusin voimin ja toivein on hyvä herätä uuteen päivään. Tänään on luvassa aika lämmintä, mutta ei vielä ole kesä tullut, kun vastahan me on saatu kevät. Tämä talvi on ollutkin vähäluminen ja pakkasiakaan ei ole kovin montaa päivää ollut koko talvena, joten talvi taittui hyvin.Onneksi ei sen pahempaa flunssaakaan tullut meihin kumpaakaan. Ehkäpä se influenssarokotuskin hieman estää muiden flunssien tulon. Ajatukseni lentävät jo päivittäin aavan meren tuolle puolen Brasiliaan, jossa meitä odottaa oma koti kullan kallis ja hyvät ystävät. Tosin meillä on täälläkin erittäin hyvä ja kaunis asunto, jossa näemme joelle ja asumme 7. kerroksessa, joten näköalat ovat aivan mahtavat. Tällä alueella on paljon puistoja eikä tänne ylös tule katupölytkään eikä hyönteisiäkään. Jotkut harvat paarmat ja kärpäset viime kesänä muutamia kertoja eksyi tänne korkeuteen, mutta hyttysiä ei onneksi näkynyt eikä kuulunut niiden ininääkään.
Meillä on vielä paljon tekemistä ennenkuin olemme siinä vaiheessa, että voisimme lähteä Brasiliaan. Olemme toki antaneet jo paljon tavaroita pois, mutta vielä pitää antaa, sillä muutoin tulee laivalla muuttokustannukset liian suuriksi. Ja turhaanhan sinne asti on viedä mitään huonekaluja tai elektroniikkaa, koska sieltä saa ostettua kaikkea niin halvalla. Taulutkin ovat siellä mahtavan isoja ja kauniita.
Siellä olemme sitten aivan kuin Paratiisissa ja kuntelemme lintujen, monien erilaisten lintujen upeita lauluja. Ja toki kukko kiekuu siellä aina ensimmäisenä aamulla ja kukkoja ja kanoja siellä onkin paljon. Melkein kaikilla on myös koiria pihalla ottamassa vastaan sinne tulijoita.
Mutta nyt toivotan hyvää päivän jatkoa kaikille lukijoilleni!

Valokuvia pohjoisesta

Tässä on talvinen lyhtykujamme ja koiramme leikkimässä talvisia leikkejään

Valokuvia luonnosta

Tämä kuva on otettu pohjoisesta myöhään syksyllä

Ihania muistoja

Tänään on taas hyvin lämmin päivä, kun on luvattu jopa +12 astetta ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Tulee mieleeni kesä 2001, kun asuimme pohjoisessa ja siellä meillä oli pieni maatila, jossa oli iso piha ja luontoa ympärillä. Siellä oli koirienkin iloista juoksua kiva seurata. Koirat juoksivat vapaana jatkuvasti ja tiesivät omat lenkkinsä, mitä piti kulkea. Siellä ei kukaan häirinnyt ketään eikä koiristakaan ollut häiriötä kenellekään. Siellä oli sitä sydämen rauhaa. Saimme remontoitua talomme hyväksi ja tilaa riitti meille kaikille niin sisällä kuin ulkonakin. Kesällä pihalla loistivat sadat gladiolukset ja tiikerinliljat ym. Me laitoimme 200 metrin kujaan molemmin puolin kukka-amppelitelineet ja niihin laitoimme joka kesän alussa punaisia begonioita. Syksyllä laitoimme amppeleihin kynttilät ja näin se olikin pimeänä syksynä ja talvella lyhtykujana. Se oli kylän kaunistus todellakin. Mutta sitten se rauha rikkoutui! Ai että mitenkä? No, ensin näimme metsäpolulla käärmeen suoraan edessämme juuri kun olimme menossa lenkille. No, me käännyimme heti pois ja käärme meni menojaan. Seuraavaksi Rosalinda ilmoitti haukunnallaan, että jotain oli ihmeellistä. Ja se ihmeellinen olikin käärme, joka oli ehtinyt pistää Rosalindaa kuonoon. Onneksi saimme heti apua Rosalindalle ja hän selvisi. Seuraavaksi samana kesänä sattui Cindylle sama, että käärme pisti häntä, mutta hänkin onneksi selvisi siitä, kun saimme heti apua hänelle. Syksyhämäränä alkoi kuulua rapinaa seinien välistä ja se oli tosi inhottavaa. Mutta siellä ne pienet hiiripiipertäjät kulkivat ja hyppivät vilkkaasti seinän välissä, kun yritti nukkua yläkerrassa. Mutta sitten alkoi käärmeitä näkyä jo pihalla enemmänkin ja se teki meille sellaisen trauman, että huhhuh. Emme kumpikaan ole tottuneet käärmeisiin ja hiiriin, joten päätimme muuttaa sieltä pois ja tulimme etelämmäksi. Mutta onneksi ne ajat ovat takanapäin ja uutta aikaa on edessä. Pohjoisessa oli ihanaa aikaa, jos ei liikaa ajattele niitä hiiriä ja käärmeitä. Se rauha oli niin mahtavaa ja se kaunis luonto joka puolella ja joka vuodenaika. Siitä minä nautin todellakin.
Nyt toivotan hyvää päivän jatkoa teille kaikille!

Nyt se kesäkin tulee

Nyt on lämpimät ilmat jo saapuneet tänne kauas Pohjolaankin ja odotetaan lämmintä kesää. Aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta eikä talvesta ole tietoakaan. No, eihän siitä ole tiedetty koko talvena, kun ei ole lumi pysynyt maassa kuin muutaman päivän ja sitten tulee lämpöaalto ja sulattaa sen pois.
Minä olen käynyt jo labrassa ja se ottikin voimille, vaikka sujuvasti siellä kaikki kävi, kun siellä oli tehty remonttia ja kaikki oli niin uutta ja puhdasta ja nykyaikaista. Mutta nyt olen päässyt jo kotiin ja olen levännyt jonkin aikaa ja nyt ajattelinkin, että voisin mennä jo parvekkeelle istumaan ja ottamaan aurinkoa. Vielä pitäisi myös alkaa suoria valokuvia, joita on laatikoissa eri aikoina otettuja. Minun pitää järjestää ne niin, että sellaiset, jotka skannaan koneelle, laitan toiseen laatikkoon ja joita en laita koneelle, niin laitan ne erikseen. Näin ne on helpompi sitten muuton yhteydessäkin pakata laivaan lähteväksi. Toukokuussa saan tämänkin koneen sitten vihdoinkin kuntoon ja saan tänne vanhan, kunnon xp:n, jolla meidän ohjelmat toimii varmasti. Sitten vasta vien valokuviakin tänne, kun tämä on uusittu. Ja sitten voimme taas nauhoitella musiikkiammekin pitkästä aikaa ja viedä koneelle ja tehdä niistä elokuvia. Eilen taas soittelin pitkästä aikaa, mutta hyvinhän nuo menivät, vaan tänään ei ole voimia soitella painavaa hanuria, koska laboratoriossa käynti vei voimiani. Mutta yritän nyt vain lepäillä ja jos jaksan neuloa, niin neulon ja jos en, niin lepäilen. Itsehän ihminen omat tekemisensä järjestää. Kummasti kuitenkin ajatukseni lentävät jatkuvasti Brasiliaan ja uuteen kotiimme, joka siellä odottelee jo meitä. Mutta se päivä koittaa sitten, kun koittaa ja sitten lähdemmekin rivakasti reissuun. Mutta nyt odottelemme vielä tulevaa kesää ja lämmintä ja että minäkin jaksaisin lähteä kävelemään joen rantaan ja saisin taas voimia takaisin.
Mutta toivossa on hyvä elää ja nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa!

Yyterin sumua 7.4.2008

Yyterin kauneutta 20.1.2008

Meren sinisyyttä

Ja nyt kaunista Yyteriä

Tässä on ensimmäinen lumimyrsky

Ja tässä on pikkuinen Nalle, jolle olen neulonut puseron ja virkannut lippiksen

Tässä on Hyvän Olon Maija, jolle olen neulonut mekon

Tässä olen neulonut hahtuvalangasta kaulaliinan, joka oon 2 metriä pitkä ennen huovutusta

Tässä on hahtuvalankapläjäys, jonka tilasin harjoittelumielessä

Tässä tekemäni antennipipo

Valokuvia

Tällaiset pienet sukat tein joku aika sitten

Onni on elämänasenne

Eilen oli maa valkoinen ja tänään se on jo sulanut pois. Nyt on jo +5 astetta lämmintä ja luvassa on +8 ja jatkossa vieläkin enemmän, että kesä näyttää jo tulevan pikku hiljaa. Kunhan tulee tarpeeksi lämmintä, niin minäkin aion uskaltautua ulos kävelemään ja istuskelemaan joen rannalle ja kuuntelemaan lintujen iloista laulua ja laineiden loiskintaa ja se tuoksu, mikä siitä joesta tulee, niin se on mahtavaa. Eilen soittelin hanurejani ja oli hauskaa aina vaihdella välillä 10-kiloinen pianohanuri ja välillä taas 5-kiloinen näppäinhanurini. Toki pianohanurillani menee soitot paremmin, koska se on ollut minulla jo 5 vuotta ja näppäinhanurin sain 2 vuotta sitten. Mutta molemmat hanurit otamme mukaamme Brasiliaan. Toisen otamme jo silloin, kun lähdemme 3 kuukaudeksi sinne ja toisen laitamme laivaan. Eihän ilman musiikkia voi olla! Olen monesti ajatellut meidän oloamme aavan meren tuolla puolen ja uskonpa, että siitä ajasta tulee elämäni ihaninta aikaa. Meillä on siellä housemaid, joka siivoaa joka päivä talomme ja laittaa ruokaa ja meillä on myös puutarhuri, joka pitää huolta kukista, pensaista ja hedelmätarhasta. Siispä me saamme vain nauttia kaikesta aivan kuin Paratiisissa. Tällä alueella asuu hieman varakkaampaa väestöä ja heillä on jokaisella isot omakotitalot ja isot puutarhat ja uima-altaat. Tämä alue on myös vartioitu alue, joten siellä on hyvin rauhallista, mitä joskus hevosen kavion kopse kuuluu, kun iloiset ratsastajat kulkevat ohitse nauru suussa. Siellä unohtuu hyvin pian koko Suomi, mutta toki Skypellä ja sähköpostilla olemme yhteydessä ystäviimme ja lapsiimme. Aikaero on myös huomattava, joten jos sieltä soittaa, niin pitää ensin miettiä, paljonko kello olisi Suomessa. Mutta sitä aikaa odotan ja siksi yritänkin saada nyt itseni tosi hyvään kuntoon, että sitten kun lähdönhetki koittaa, niin olen valmiina lähtöön.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää lämpimien päivien odotusta!

Elä unelmaasi!

Tänään on taas maanantai ja ihme ja kumma, mutta lumi on nyt vihdoinkin peittänyt maan. No, onneksi sentään huhtikuun 14. päivä voi nähdä lunta, kun koko talvena sitä ei näkynyt. Mutta aurinko paistaa ja sehän sulattaa taas nämäkin lumet pois ja tulee sohjoa ja kun yöllä on pikkupakkasta, niin tiet ovat jälleen liukkaita ja onnettomuuksia tapahtuu. Kukapa olisi osannut aavistaakaan, että vielä huhtikuun puolivälissä tulee lunta ja liukasta, kun on ollut jo ainakin yksi lämmin päivä, jolloin minäkin jo istuskelin parvekkeella, kun mittarikin näytti jo 25 astetta ja ulkona oli +15 astetta, vaan nyt on vain +2 astetta. Mutta kyllä se vielä lämpimäksi tästä muuttuu. Toivossa on hyvä elää! Ja haaveissa! Eilen sain kaulaliinan valmiiksi ja kone huovutti sen, mutta on se jotenkin hieman epätasainen ja kippura. Mutta vielä pitää vaan harjata sitä, niin tulee se pöyhkeys esille. Sukkatossut on vielä kesken eli olen tehnyt jo kantapään ja kavennukset, mutta terää pitää vielä jonkin aikaa neuloa ja jos tämä lanka ei riitä, niin jatkanpa toisella langalla, sillä ei ole mitään väliä, vaikka jatko olisikin eriväristä, koska nämä ovat vain ja ainoastaan kokeiluja. Haluan vain oppia tuntemaan eri lankoja ja huovutusta ja sitten vasta päätän, mitä mistäkin langasta tekisin. Ja sukkiahan voi aina tehdä, mutta se on hieman tylsääkin jo, kun aina on kiva tehdä ensimmäinen sukka, mutta sitten toinen onkin jo vaikeampaa. Ja onhan se sama, kun tekee puseroa , niin ensin on neulottava takakappale ja sitten vasta toinen eli etukappale ja sitäkään ei enää jaksaisi neuloa. Mutta pyöröpuikoilla ja paksulla langalla isommatkin työt sujuvat nopeasti. Sain taas niskani kipeäksi, kun neuloin eilen niin paljon eli liikaa, joten nyt kun alkuinnostus on koettu, niin nyt aion neuloa pikkuhiljaa ja välillä pidän taukoa ja vaikka soittelen hanuriakin pitkästä aikaa. Minä nautin hanurin soittamisesta niin paljon, että soitan sitä todellakin sydämeni pohjasta. Musiikki jotenkin rentouttaa minua paljon. Mutta aina ajatukset lentävät aavan meren tuolle puolen, sillä siellä jossakin on maa, oikea Satumaa, joka meitä siellä odottaa. Sitä en tiedä, milloin lähdemme, koska kaikki riippuu nyt näistä leijonamisseistämme, miten kauan he jaksavat vielä juosta ja olla iloisia hännänheiluttajia ja tuoda meille joka päivä iloa elämään. Mutta sinä päivänä, kun heitä ei enää ole, niin me lähdemme mahdollisimman nopeasti kohti Brasiliaa ja olemme siellä 3 kuukautta ja nautimme siitä ajasta. Ja kun tulemme tänne takaisin Suomeen, niin me vain laitamme täällä kaikki kuntoon ja pakkaamme tavaramme laivamatkaa varten ja sitten vain menox. Ja sitten me todellakin olemme siellä ja aivan maan tavalla me haluamme uppoutua sinne muiden joukkoon. Onneksi olemme jo käyneet siellä, joten tiedämme ainakin, mikä meitä sitten odottaa. Ja ainahan meillä on apuna hyvä ystäväperheemme, joka meitä sinne on näin halunnut. Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja kesän odotusta!

Onnellinen päivä on aina edessäpäin

Pian on taas viikonloppu mennyt ja uusi viikko alkaa. Tänään on ollut pilvistä ja on sadellutkin ja asteita on vain noin +1 astetta. Vielä ei tarkene istuskella parvekkeella, mutta sekin aika on vielä edessäpäin. Minä olen neulonut nyt kaulaliinaa hahtuvalangasta ja sain sen valmiiksi ja se on 2 metriä pitkä. Tällä hetkellä kaulaliina on pesukoneen pyörityksessä ja huovutuksessa ja sitten vasta näen, onko se onnistunut vai ei. Ainakin aikaisemmin on onnistunut huovutus näin
tehden. Nyt pesukone loppui ja otin kaulaliinan pois, mutta se oli huovuttunut aika epäsäännöllisesti eli koska kaulaliina oli niin pitkä, niin se ei huovuttunutkaan päistä. Mutta kyllä se ensimmäiseksi tällä langalla huovutetuksi minulle kelpaa. Ja pian saan sukkatossunkin valmiiksi ja laitan sen taas koneeseen ja katson, millainen siitä tulee. Näin kokeilemalla oppii sitten paremmin huovuttaa. Laitoin kaulaliinan kasaan rullalle ja pian heitän sen kuivumaan. Onhan tämä tosi mielenkiintoista puuhaa tämä huovuttaminenkin, mutta toki alussa ei aina kaikki onnistu odotusten mukaisesti. Mutta kuten sanotaan, niin oppia ikä kaikki. Me saamme koko elämämme ajan aina vaan opetella ja opetella ja me myös opimme paljon, jos ajattelee, miten pieni ihmistaimen on, kun hän syntyy ja miten paljon on oppinut kun kuolee. Siinä on pitkä tie,välillä tuskien taival ja välillä taas onnen taival. Mutta sellaista se elämä on. Mutta millaista on sitten maapallon toisella puolella elää lämpimässä maassa! Ei ihme, että lämpimissä maissa ihmiset ovat erilaisia kuin me täällä Pohjolassa. He ovat iloisia ja energisiä, koska heillä on ikuinen kesä ja monet eivät edes tiedä tällaisesta kylmässä maassa asumisesta yhtään mitään.
Nyt toivottelen kaikille lukijoilleni oikein hyvää pyhäpäivää ja uutta viikon alkua!

Eivät unelmat siipiä tarvitse

Tänään on hyvin aurinkoinen päivä, mutta aika viileä vielä, vain +3 astetta, mutta hyvät ja lämpimät päivät ovatkin vielä edessäpäin. Minä tein eilen toisen sukkatossun valmiiksi ja aloitin toisista hahtuvista jo kaulaliinaa ja sekin on jo metrin pituinen, mutta vielä toinen metri, niin sitten riittää jo huovutukseenkin asti. Kyllä on kauniita lankoja, joita sain eilen. Laittaisin tähän kuviakin, mutta kun olen laittanut kuvia, niin ne meneekin aina ylös, vaikka niiden paikka olisi nimenomaan juuri alhaalla. Aikaisemmin olen onnistunut kuvienkin suhteen, mutta aina ei voi onnistua. Mutta yritän joku toinen kerta sitten laittaakin pelkkiä kuvia tänne. Tänään on lauantai ja on taas saunapäivä ja uusi vastakin on jo likoamassa, joten kiva on taas läiskiä vastalla kipeitä jäseniä. Täällä on todellakin hyvä sauna, jossa on hyvä käydä kerran viikossa lämmittelemässä. Toivon vain, että tulisi pian lämmintä ja pääsisin jo kunnolla tuonne lasitetulle parvekkeelle neulomaan. Siellä on niin hyvä neuloa, kun on lasitettu parveke, niin sinne ei sada eikä tuule, mutta pienistä rakosista tulee kuitenkin ilmaa sen verran, että voi tuntea aamun ja illan kosteuden, mikä tulee 100 metrin päässä olevasta joesta.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Onni on elämänasenne

Tänään aamu aukeni pilvisenä ja lämpöasteita on mittarissamme +5 astetta. Toivotaan, että se kirkas möllikkä näkyisi tänään jo täälläkin, kun eilen oli näkynyt etelä-Suomessakin. Eilen kävin kampaajallani ja nyt on taas hiukset kauniit ja on hyvä olo. Hiukset tekevät myös ihmisen onnelliseksi. Jos hiukset ovat hyvin hoidetut, niin silloin on hyvä olla ja tuntee itsensä paljon pirteämmäksi. Samaa voin sanoa villakoiristamme, että kun ne on trimmattu, niin he ovat paljon pirteämpiä ja vilkkaampia, mutta kun karva kasvaa liian pitkäksi, niin he ovat väsyneempiä. Sen huomaa aivan selvästi.
Eilen sain yhden lankapaketin, joka oli tosin laitettu postiin jo perjantaina illalla, mutta minä sain sen vasta torstaina. Aika kauan se paketti postissa on viipynyt. Tänään odottelen toista hahtuvalankapakettia, joka on postitettu jo keskiviikkona aamulla, joten luulisin sen tulevan jo tänään perjantaina. Mutta se jää sitten nähtäväksi. Eilen aloitin siis jo sukkia. Ensin kerimme vyyhdet ja sitten alkoi se neulominen ja ilman ohjeita. Aion aloittaa tänään niistä toisistakin langoista vielä sukkia, joten katsotaan sitten miten minun käy, kun on sitten kolme työtä yhtäaikaa, mutta vaihtelu virkistää, sano kissa, kun mummolla pöytää pyyhki.
Koiramme, siis kaksi ihanaa villakoiraa, joita leijonamisseiksi kutsun tai karvakuonoiksi eli tilanteen mukaan, ovat siis jo 10 vuotiaita. He täyttävät joulukuussa 11 vuotta. Toisella heistä eli Unelmalla on diabetes todettu kaksi vuotta sitten ja hän on insuliinilla kaksi kertaa päivässä. Hän on pirteä ja syö hyvin ja on antanut pistää insuliinia todella hyvin helposti. Toinen leijonamissimme, Justina, on aivan terve, kun häneltä saatiin leikattua kasvain pois viime talvena. Toivomme, että he saisivat elää vielä terveinä kanssamme useita vuosia. Mutta se ikävä, mikä tulee, kun sitten menettää nämä kaksi ilopilleriä, niin se on niin suuri, että sitten haluamme suuren elämänmuutoksen, joka on tulevaisuudessa muutto Brasiliaan. Siellä unohtuu kaikki surut ja murheet, sillä kerran siellä käytyämme, olemme menettäneet sydämemme sinne. Meillä on hyvä asia, koska meillä on hyvä ystävä perheineen siellä ja he ovat meitä pyytäneet sinne. Tämä on brasilialainen perhe, johon mieheen olen tutustunut siis 46 vuotta sitten, kun olimme molemmat vielä nuoria. Mutta kaikki nämä vuodet olemme pitäneet yhteyttä ja nyt aiomme toteuttaa unelmamme elää loppuelämämme siellä heidän kanssaan. Se ajatus tuntuu hyvältä, koska tänne meille jäisi vain suuri musta aukko ja tyhjyys. Enää emme ottaisi koiranpentua, sillä siihen olisimme jo liian vanhoja, kun ajattelee ikäämme ja miten kauan koira voisi elää. Nyt haluamme olla jo vapaita ja nauttia elämästämme. Aiomme soitella ja nauhoittaa siellä ja soitamme yhdessä ystäviemme kanssa ja välillä pulahdamme omaan uima-altaaseemme uimaan ja juomme lattee nessua uinnin jälkeen. Me annamme elämän viedä meidät mukanaan ja nautimme kaikista pienistäkin asioista. Ja kuten sanotaan, niin unelmat ovat puolet todellisuutta.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa!

Torstai on toivoa täynnä

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, vaikka ei aurinkokaan paista. Tänään on sadellut aamulla hieman ja lämpöasteita on vain +4 astetta. Minä odottelin tänään lankoja saapuvaksi ja niinhän ne sitten saapuivatkin, vaikka Kusti ei oikein polkenut niin nopeasti kuin olisin halunnut. Mutta perille ne tulivat. Nyt olemme jo kerineet vyyhdeiltä kaksi kerää ja vielä kaksi on kerimättä. Mutta huomenna pitäisi sitten tulla isompi paketti lankoja, että viikonloppuna pääsee oikein kunnolla puikot kilkkaamaan.
Kävin tänään myös pitkästä aikaa kampaajallani ja kyllä hän on todellakin taitava kampaaja. Nyt on taas ihana odotella kesää, kun hiuksetkin ovat kauniit ja olen vielä ajatellut kasvattaa niitä pitkästä aikaa.
Nyt on pääni aika tyhjä, kun alkaa olla jo ilta, mutta ehkäpä huomenna on enemmän kerrottavaa.
Siispä huomiseen!

Sumuista ja harmaata

Tänään on sumuinen päivä ja voipa olla, että vielä sateleekin. Mutta kyllä se lämmin kesä vielä on edessäpäin ja vappukin on jo pian. Eilen neuloin aika paljon puseroani, jota tein pitsikuviolla. No, hartiani ja olkapääni vain alkoivat vihottelemaan minulle, joten piti ottaa särkylääkekin, että saisin edes jonkin verran nukuttuakin. En halua ottaa särkylääkettä, mutta joskus on aivan pakko ottaa, kun särky kestää liian kauan ja on tosi rasittavaa. Lankapakettia ei tullut vieläkään, mutta eiköhän se sieltä vielä joskus tule. Kun taas toiselta taholta, josta tilasin vasta eilen, niin sieltä ilmoitettiin, että paketti on jo postissa. Tällainen on oikeata asiakaspalvelua ja täältä tulen tilaamaan jatkossakin.
Minun tekisi jo niin mieleni soitellakin, mutta on aina vaikeampi soitella, mitä pidempi väli on edellisestä kerrasta, koska silloin tulee niskat ja kylkikin monesti kipeäksi, kun 10-kiloista hanuria vetelee oikein sydämen pohjasta. Samalla ajatukseni lentävät jälleen kauas aavan meren tuolle puolen, jossa meitä ihana Satumaa odottaa. Siellä saamme soitella aivan mielin määrin ja vielä ulkona, omalla pihalla tai terassilla. Eihän sitä tiedä, koska se lähtölaukaus pamahtaa ja me pääsemme lähtemään unelmiemme kotiin.
Mutta nyt olemme täällä ja vaikka ulkona on sumuista ja harmaata, niin linnut ainakin ovat jo heränneet ja täällä kotona on niin lämmin ja hyvä olla.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa!

Hahtuvalankaa

Aamu aukeni aika pilvisenä ja hämäränä ja on välillä satanutkin. Lämpöasteita on vain +5 astetta, joten kyllä se siitä vielä lämpenee. Tänään sain lankanäytteitä, joista olen hyvin iloinen, vaikka lankapakettia ei tullut vieläkään. Mutta ehkäpä se jo huomenna tulisi. Kylläpä oli aivan ihania hahtuvalankoja ja heti tein tilauksenkin. Tilasin kilon verran eri värisiä hahtuvalankoja, joista voin tehdä sukkia, lapasia, pipoja ja hartiahuiveja. Näitä pitää neuloa vaan tarpeeksi isoilla puikoilla, koska ne sitten huovutetaan pesukoneessa ja sitten niistä tulee aivan suloisen pehmeitä. Aloitin eilen myös itsekkäästi itselleni puseroa, ajatellen toki Brasiliaa ja läpi vuoden olevaa lämmintä, joten lyhythihaisia puseroita siellä tarviikin. Teen sellaista helppoa ja kivaa pitsineuletta vanhoista langoista, joita täytyy vaan saada pois. Minulla on lankoja paljon, mutta kuitenkin vähän sellaisia lankoja, joista tulisi itselleni jotain, koska niitä useampia on vain muutama sata grammaa eikä sellaisesta oikein tule kuin vauvalle tai jotain muuta pientä.
Mutta vieläkään en ole ottanut hanuria esille, joten kyllähän se soittamishiiri jo kutkuttaa sormiani aika lailla, mutta säästän vielä voimiani. Tämä konekin on niin hidas, että onneksi toukokuussa saamme vanhan kunnon xp:n takaisin ja näin saamme kaikki lisälaitteet taas toimimaan kuin ennen vanhaan.
Kyllähän tällaisilla ilmoilla kaipaa tosi paljon lämpimään ja niinpä suunnittelenkin jo oman kodin piha-aluetta, miten sen laittaisin ja mitä sisustaisin kotiini. Siellähän ei kasveja tarvita sisälle, koska ne viihtyvät läpi vuoden ulkonakin, kun on niin lämmintä aina. Onneksi meillä on Skype, jolla voimme olla yhteydessä ystäviimme Brasiliassa ja kysellä kuulumisia sieltä päin.
Mutta nyt lattee kutsuu jo minua, joten hyvää päivän jatkoa kaikille!

Chuva da chuva - sataa...sataa

Tänään on jälleen hyvin sateinen ja utuinen päivä ja niin on jatkossakin luvassa ja lämpöasteita on vain +5 astetta, joten saamme odotella vielä kesäisiä ilmoja. Mutta kolmen viikon päästä on jo vappu ja silloinhan on jo useimmat puut hiirenkorvilla. Etelä-Suomessa on nyt jo leppä hiirenkorvilla ja pölytys tulee olemaan allergisille hyvin vaikeaa, kun on ollut näin lauhaa. Tämän allergian ja astmanikin vuoksi kaipaan niin kovin Brasiliaan, sillä siellä ei sellaisia vaivoja ainakaan ole. Joka päivä tulee katsottua niitä ihania taloja, joita siellä on ja ne puutarhat ja kukkivat kukat. Miten ihanaa olisikaan herätä joka aamu useiden lntujen lauluun ja ainakin kukko siellä kiekuisi ensimmäisenä! Siellä saisi huomata, miten aurinko paistaa ja vaikka sataakin, niin silti olisi lämmintä. Olen monesti ajatellut, miten onnellinen minä olen, kun on niin hyvä ja pitkäaikainen ystävä ja niin hyvä mies. Ne ovat kaksi erittäin suurta lahjaa, puhumattakaan lapsistani, jotka ovat kunnollisia ja ihania. Heitä kaikkia minä vaalin hellyydellä!
Odottelin innolla postia, mutta ei sieltä tullutkaan hahtuvalankapakettia eikä lankanäytteitä, jotka molemmat tilasin jo viime keskiviikkona ja vielä maksoinkin ne langat etukäteen. Kyllä oli aika suuri pettymys! Mutta onhan se päivä huomennakin! Onhan se kivaa sitten taas odotella postia ja voihan olla, että paketti jo tuleekin huomenna. Mutta nyt minun pitää vain ryhdistäytyä ja alkaa neuloa pitsikuvioista villatakkia sitä tarvitsevalle. Minulla on toki lankoja noin 15 kiloa, mutta kaikkia ei ole niin paljon, että voisi jotain tehdä ja toiset langat ovat niin ohuita, että taidan tehdä niistä sitten neulekoneella, kunhan ensin opin tekemään sen kaula-aukon. Mutta nyt pidän paussia neulekoneesta ja neulon käsin, vaikka se käykin minun hartioihin, mutta pitää vain välillä kävellä ja vähän liikutella hartioita, että ei yhtämittaa tee käsitöitä. Olisi toki kiva jo soitellakin, mutta enpä taida jaksaa vielä pitää 10-kiloista hanuria sylissäni. Täytyy ensin kerätä voimia ja liikkua enemmän, jotta saan niitä voimia.
Mutta nyt lähden neulomaan ja toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua!

Sumuista ja sateista

Tänään on jälleen hyvin sumuinen ja kostea sää ja lämpöasteitakin on vain +7 astetta, joten parvekkeella ei voi vielä istuskella, mutta kävellä siellä toki voi.Eilen olimme taas saunassa ja kylläpä taas huiskin vastalla ja olo olikin hyvin raukea koko illan ja nukuinkin hyvin. Tänään olen pakertanut antennipipon parissa, joka valmistuikin tuossa tuokiossa ja siitä hyvästä sain hartiat ja olkapään kipeiksi. No, onneksi ainakin syy selvisi, kun on aikaisemminkin minulla ollut hartia ja olka kipeinä. Eihän sitä vanhan jäsenet enää kestä neuloa koko päivää, vaan pitäisi aina välillä pitää taukoa ja liikkua. No, olen yrittänytkin liikkua ja kävelen ja kierrän täällä kotosalla ja kierrän vielä parvekkeen kautta, niin johan siinäkin tulee hieman liikuntaa. Aina kun on tällaisia sumuisia päiviä, niin ajatukseni lentävät Brasiliaan, jossa ystävämme odottavat meitä sinne. On vain hyvä todeta, että on ihana tunne, kun on ystävä 46 vuoden takaa odottamassa meitä! Kaikki alkoi silloin joskus vuonna 1962, kun...jos olet utelias, niin katso aikaisempi blogini ja lue, miten kaikki alkoi!
http://helena-ajatelmia.blogspot.com
Odotan myös innolla, että saamme tämän koneemme huoltoon ja hän laittaa tähän vanhan, kunnon xp:n ja tekee tästä hieman nopeamman. Mutta kaikki aikanaan! Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää pyhäpäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa!

Sataa, sataa ropisee...

Tänään on lauantai ja sade ropisee ikkunalautoihin ja koska asumme ylimmässä kerroksessa, niin sade ropisee myös ihanasti katolla. Sitä on ihana kuunnella myös parvekkeella kesäisin, kun on tarpeeksi lämmintä ja siellä voi istuskella. Minusta sateen ropina on aina ollut ihanaa kuunneltavaa. Täällä on tänään vain +3 astetta lämmintä, joten eipä tarkene parvekkeelle mennä tällaisella säällä. Mutta luvassa on sadetta ainakin vielä keskiviikkona, mutta ainahan se tilanne voi muuttua. Ja sadetutkastahan sitä itsekin voi seurata, miten sade etenee mihinkin aikaan ja täytyypä sanoa, että hyvin on paikkansa pitänyt se aika, mikä on sanottu.
Tällä hetkellä ei taas sada, mutta ei siellä aurinkoakaan näy pilvien alta paistavan. Mutta tällä kertaa tällainen päivä. Näin oli myös Brasiliassa, kun katsoimme netistä, niin sielläkin satoi. Mutta me ihmiset emme voi sateelle mitään. Kaikki täytyy vaan ottaa vastaan, mitä ylhäältä annetaan ja täytyy vaan osata nauttia kaikesta ja nähdä positiivisesti asioita. Nytkin, kun sataa, niin voi tehdä paljon kaikenlaista muuta vaikka käsitöitä, askartelua, ompelua tai vaikka lukea hyvää kirjaa. Ainahan sitä tekemistä löytyy, jos vaan itse keksii jotain.
Maanantaina odottelen sitten lankapakettia jo tulevaksi ja myös lankavärinäytteitä, joten pääsen paketista kokeilemaan lankoja ja lankavärinäytteistä teen tilauksen. Onneksi nykyään voi tehdä niin paljon netin kautta, joka on paljon helpompaakin ja halvempaakin kuin puhelimella soittaminen. Ajattelinkin ensin hypistellä niitä lankoja ja ihailla jonkin aikaa ja sitten aloitan sukkien neulomisen. Tänään olen ajatellut alkaa neuloa jotain vauvanvaatteita, vaikka suvussamme ei olekaan enää vauvoja, mutta aionkin antaa jollekin vieraalle, joka tarvitsee vaatteita vauvalleen eli ulkomailla on ainakin tarve kova lämpimistä vaatteista. Ja sitten minä aion neuloa vielä neulekoneellani säärystimet tyttärelleni ja ohjelmoin sinne sitten pääkallon kuvia. Ja niitähän ei sitten kauan aikaa tee, kun laitan ensin automaattikelkan tekemään resoria alkuun ja sitten teen kuviot ja sitten taas loppuun kelkka tekee itsestään resoria. Olen nyt oppinut ohjelmoimaan neulekoneella omiakin kuvioita ja se on minusta aivan ihanaa. Siitä nauttii tosi paljon, kun näkee ensin itsetekemänsä kuvion ja sitten vielä se onnistumisen ilo, mikä tulee, kun vaate onnistuukin sattumalta.
Mutta aina ajatukseni lentää aavan meren tuolle puolen Brasiliaan ja oman tulevan kotimme pihalle, jossa voimme soitella mielin määrin suomalaista musiikkia ja näin ollen voi myös ystävämmekin, jotka ovat myös hyvin musikaalisia, niin opetella soittamaan yhdessä kanssamme suomalaista musiikkia ja sitten nauhoitamme sen ja teemme levyksi ja lähetämme sieltä tänne Suomeen lukuisille ystävillemme.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja nauttikaahan myös sateen raikkaudesta!

PIlvistä ja viileää

Tänään aamu aukeni pilvisenä ja koko päivän on ollut pilvistä ja viileämpää eli vain noin +5 astetta, joten parvekkeelle ei tänään voi mennä. Minä olen tänään vaan lepäillyt, koska verensokerini oli aamulla jo niin paljon koholla, että katsoin parhaammaksi ottaa tänään lepopäivän.
Odottelin tänään jo kovin saapuvaksi hahtuvalankoja ja lankavärinäytteitä, mutta kumpaakaan ei saapunut. Ainoastaan sain luettavakseni ja ihailtavakseni Cellbes-lehden, jossa on paljon aivan ihania ja juuri minulle sopivia vaatteita ja joita täytyy taas tilata. Olenhan tilannut heiltä jo yli 10 vuotta ja kaikki ovat olleet hyviä, mitä olen tilannut. Mutta maanantaina odottelen sitten lankapakettia ja värinäytteitä, joten on ainakin, mitä odotella. Ja sitten kun saan ne käsiini, niin toki menee aikaa, kun hypistelen ja ihailen niitä ja sitten vasta alan neulomaan ja ideoita riittää.
Mielessäni pyörii myös nuotit, joita tekisi mieleni jo soitella, mutta voimani eivät vielä riitä 10-kiloisen hanurini pitämiseen. Toivottavasti saan tässä pikku hiljaa voimia, että jaksaisin kävellä köpötellä ulkonakin, koska tekisi niin mieleni mennä istuskelemaan tuonne 150 metrin päässä olevalle joen rannalle, jossa on laitettu penkkejäkin sitä varten, että siellä voi istuskella ja kuunnella lintujen laulua ja laineiden loiskintaa.
Mutta nyt toivottelen taas lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja iloista kevään odotusta!

Kevät saapunut

Kevät on nyt tosiaankin saapunut tänne länsirannikolle ja eilen mittarimme näytti jo +14 astetta, joten taisi olla jo kevään ensimmäinen lämpöennätys. Minä touhusin eilen hahtuvalankojen kimpussa eli etsin netistä firmaa, joka toimittaa hahtuvalankaa ja josta voisi neuloa sukkia, lapasia jne. Täältä ei saanut sellaisia lankoja, joten löysin tahon, josta tilasin ja odottelen lankoja saapuvaksi vielä tällä viikolla. Kyselin myös toisesta paikasta hahtuvalankoja ja sieltä lähettävät lankavärinäytteitä minulle, joten sitten vasta tilaan sieltä toisesta paikasta, kun saan ensin katsella ja ihailla niitä kauniita värejä, joita siellä on. Ensin ajattelin tehdä sukkia, mutta myös hartiahuivi houkuttelee aika paljon, joten teen ensin sukat ja sitten hartiahuivin, mutta tilaan sen verran enemmän sitä lankaa, että saan sitten tehtyä molemmat ja paljon muutakin.
Mutta eilen oli niin lämmin päivä, että parveke tuli pestyä ja siellä on nyt minun käsityötuolini eli lepotuoli, jolla on hyvä istuskella ja nauttia auringon lämmöstä. Eilen istuin vähän aikaa siellä ja ajatukseni lensivät heti aavan meren tuolle puolen Brasiliaan tulevan kotimme pihalle ja uima-altaan äärelle.
Siellä me sitten nautimme eläkepäivistämme yhdessä hyvän ystävämme perheen kanssa, ystävän, jonka kanssa on pidetty yhteyttä jo 46 vuotta. Se on pitkä aika! Mutta jospa minullakin olisi vielä vaikka 20 vuotta elinaikaa, niin nauttisin joka hetki, jonka saisin olla lämpimässä maassa ja jossa voisi olla ulkona jatkuvasti. Brasiliassahan on pihakeittiöt, jossa sitten syödään ja juodaan ja välillä hypätään uima-altaaseen uimaan. Sitä kaipaan tälläkin hetkellä tosi paljon. Mutta nyt vietämme aikaamme täällä ja kun saamme olla yhdessä mieheni kanssa ja leijonamissien kanssa, niin se on parasta aikaa myös.
Mieheni on nyt toista päivää jo eläkkeellä ja hän nauttii kaikesta täysin siemauksin. Päivät kuluvat niin nopeasti, että ei ehdi paljon mitään tehdä, kun aamulla herää ja kohta onkin jo taas ilta.
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja jokaiselle on tarkoitettu ihminen vierelleen. Mutta se ihminen tulee, kun sen aika on ja sitten alkaa onnellinen elämä. Sen onnellisen elämän olen minä saanut ja olen monesti ajatellutkin, että tällaista ei ole kuin elokuvissa, sillä minulla on niin hyvä mies, että on vaikea uskoa, että kaikki on totta. Mutta totista totta tämä minunkin elämäni on kaikkien kärsimysteni jälkeen, kun onni vihdoin saapui luokseni. Se tuntui aivan johdatukselta. Toivoisin, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla ja että kaikilla olisi ruokaa ja lämmin koti ja ihmisiä ympärillä.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa ja että Onnellinen päivä on aina edessäpäin!

Uusi päivä uusin voimin

Aamu aukeni tänään myös utuisena, mutta aurinkoisena ja lämpöasteita on luvattu täksi päiväksi jopa +12 astetta ja jatkossa on siinä +10 kahta puolta, joten hyvä kevät on tullut. Laittaisin tänne kuvia, mutta ne menevät aina ylös, vaikka kuuluisivatkin kirjoituksen jälkeen, joten täytyy vielä tutkia asiaa ennenkuin hutkin. Tänään aion kokeilla neuloa hahtuvalangasta sukkia, koska ne pitäisi olla hyvin lämpimiä. Olen selaillut paljon nettiä ja sieltä löytyy paljon tietoa hahtuvasta ja se tuntuukin olevan oikein tämän kevään villitys. Mieheni meni juuri ostamaan minulle Novitan Muksu Extran, jossa on hyvin paljon ihania vaatteita vauvoille ja vähän isommillekin lapsille. Aion sieltä neuloa jotain, vaikka suvussamme ei olekaan tarvitsijoita, mutta ajattelinkin antaa tekemiäni neuleita Ulkomaan apuun tai jonnekin, joka veisi niitä ulkomailla tarvitsijoille. Uskon auttavia tahoja löytyvän ja uskon myös, että tarvitsijoita on maailmassa todellakin paljon. On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa neuloa mitään eivätkä halua edes oppia. Ehkä he tietävät itse mihin pystyvät. Mutta ilo on myös, että on paljon nuoria käsityön harrastajia, jotka todellakin haluavat oppia kaikkea uutta ja yrittävät eivätkä lannistu. Minä kuulun Novita Klubiin ja siellä on myös blogini, johon kirjoitan. Siellä meitä on paljon ja todellakin hyvin nuoriakin, joka on ilo todeta, että käsityön harrastajia löytyy edelleenkin täältä Suomesta. Käsitöiden tekeminen on hyvin rentouttavaa, se on myös terapiaa ja hyvin haastavaakin. Aina on ilo silmälle, kun näkee vasta valmistuneen neuleen itse tehtynä ja voi todeta, että onpa hyvännäköinen. Ja näinhän sanotaankin, että "Onnen salaisuus on kättesi töistä koituva ilo" (Emerson). Ja se sanonta pitää täysin paikkansa.
Mutta nyt odottelen miestäni ihanan paketin kanssa tulevaksi aivan pian kotiin ja minä pääsen hypistelemään ja ihailemaan hahtuvalankaa, josta alan heti neuloa sukkia.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa!

Hyvää aprillipäivää

Nyt on huhtikuun ensimmäinen päivä ja aprillipäivä! Lämpöasteita on +7 ja on utuista, mutta aurinko yrittää paistaa pilviharson läpi. Oloni on jo hieman parempi, mutta silti väsymys on kova, koska verensokerinikin on koholla jo aamusta alkaen. No, siihen ei ole mitään apua, sillä laboratorioon pääsee vasta yli 2 viikon kuluttua ja sitten kun tilaan puhelinajan lääkärille, niin siihenkin menee aikaa viikkoja, joten pitkälle menee apu, jos siihen yleensä on mitään apua keksitty. Mutta yritän vaan sinnitellä. Me emme ole soitelleetkaan pitkiin, pitkiin aikoihin, vaikka nythän sitä aikaakin olisi päivät pitkät soitella, mutta kun ei olisi voimia. Toisaalta niitä voimia on usein tullut juuri musiikista. Musiikki on minulle kuin lääkettä enkä tarkoita mitään rautalankamusiikkia, vaan itse soittamia kappaleita, vanhoja ihania valsseja, tangoja jne. Minä sain ensimmäisen hanurini 5 vuotta sitten ja sillä olen itse opetellut soittamaan. Ensimmäinen hanurini oli pianohanuri. Toisen hanurini sain noin 2 vuotta sitten ja se on näppäinhanuri. Silti pidän enemmän kuitenkin ainakin tällä hetkellä pianohanuristani, koska olen sitä soittanut näinkin kauan aikaa ja se on minulle niin tuttu. Näppäinhanuri on hieman vaikeampi soitettava, varsinkin kun en ole minkäänlaisia tunteja koskaan saanut kumpaankaan. Mutta silti on aina ilo ottaa hanuri esille ja mieheni soittaa viulua ja niin me sitten soittelemme omaksi iloksemme. Aikaisemmin kun meillä ei vielä ollut tässä koneessa Vistaa, niin me nauhoitimme videokameralla soittomme ja juttelumme ja tallensimme koneelle ja tein elokuvaksi ja sitten poltimme levylle ja annoimme ystävillemme. He olivat iloisia ja sanoivatkin, että me tuotamme heille iloa joka päivään niillä soitoillamme ja olemuksellamme. No, sehän olikin lämmittävää kuulla. Mutta nyt kun on Vista, niin emme saa meidän oheislaitteita laitettua tähän, koska niihin tarvitaan ajurit ja niitä emme osaa hakea mistään. Mutta toiveita on, että vanhin poikani huoltaisi tämän koneemme uudestaan ja laittaisi siihen vanhan, kunnon xp:n, jonka avulla sitten saamme jatkaa mielipuuhaamme eli nauhoitustamme. Musiikki on onneksi vielä meidän yhteinen harrastuksemme.
Ja kun jonain päivänä matkaamme aavan meren tuolle puolen kohti Brasiliaa, niin otamme toki viulun ja hanurin jo mukaamme, jotta saamme siellä uima-altaan äärellä soitella kilpaa lintujen kanssa. Se vasta on oikeaa eläkeläisen elämää! Mutta siihen on vielä joitakin vuosia, sillä me emme jätä näitä leijonamissejämme emmekä voi heitä mukaammekaan ottaa, koska heillä on ikää jo 10 vuotta eivätkä he kestäisi niin pitkää lentomatkaa.
Mutta elämä jatkuu eläkeläisinä täällä Suomessakin ja odotamme jo innolla tulevaa kesää!
Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää Aprillipäivää ja ihanan kevään alkua!