Jo joutui armas aika...

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... laulu kaikuu kaikissa kouluissa, kun kevätlukukausi loppuu ja loma alkaa. Tänään on siis viimeinen päivä toukokuuta ja lapset ovat riemuissaan ja hienoissa vaatteissaan kevätjuhlissa ja odottavat kesälomaa innolla. Täksi päiväksi onkin luvatu hellelukemia, joten onnea vaan kaikille koulunsa päättäneille ja niillekin, joilla alkaa kesäloma. Minulla on nyt kurkku kipeä, nuha ja yskä, joten ei ole kiva sairastaa näin kesän alulla. Edellinen flunssani oli elokuussa, joten sitäkin ihmettelin, miten minuun on voinut tulla flunssa. Mutta niin se vaan on! Ensin oli miehelläni flunssa ja nyt sitten minulla. Enpä taida uskaltaa saunaankaan tänään mennä.
Unelman antibioottikuuri on nyt loppunut ja hän jakselee hyvin. Mutta niinhän tässä ihmisen elämässä usein on, että kun yksi paranee, niin toinen tulee kipeäksi. No, onneksi tämä on ohimenevää. Mutta eilen kävin lääkärissä ja pääsen painonhallintaankin, mutta sain myös jotain laihdutuslääkettä. Ja se tuntuikin tosi hyvältä! Vihdoinkin tähän liikapainooni puututaan, koska itse en saa painoani putoamaan, sillä en pysty paljon edes liikkumaan, mutta täällä kotosalla kuitenkin. Aamulla otin jo yhden pillerin muiden lääkkeitteni lisäksi, joten katsotaan, miten kilot alkavat tippua. Vielä pitää maanantaina soittaa terveyskeskukseen ja siellä pitää käydä sitten kahden viikon välein kontrollissa, siis paino ja verenpaine.
Olemme myös tilanneet netin kautta yhden uuden ihanan pelin, jota olen ahkerasti pelannut eri tasoja ja hyviä pisteitä olen saanut. Ensi viikolla ajattelin myös, että voisi ostaa Step-lankaa ja kutoa siitä vielä toiset sukat itselleni, sillä nämä sisältävät AloeVeraa ja se on todellakin hyväksi jaloille.
Mutta nyt toivotan kaikille koulun päättäneille ja loman alkaville oikein ihanaa kesää ja nauttikaa jokaisesta päivästä!

Elämäni romahti eilen

Tänään on aika aurinkoinen päivä ja asteita on nyt +9 astetta. Taivaalla leijailee uhkaavia tummia pilviä, mutta toivottavasti ne ei ala satamaan, vaan kiiruhtavat ohitse. Eilen tuntui kuin koko maailmani olisi romahtanut. No, kaikki alkoi siitä, kun pieni typykkämme, villakoira Unelma, jolla on diabetes, halusi olla rauhassa eikä syönyt mitään, vaikka kädestäni annoin. Hän ei kantanut häntäänsä, kuten kuuluisi, joten aavistin, että nyt on jotain pielessä. Tuumasta toimeen ja soitimme eläinlääkärille ja Unelmamme pääsi sinne heti. Odottelin kotona noin tunnin ajan ja toivoin ja rukoilin, että Unelma saisi vielä elinaikaa kanssamme. En pystynyt keskittymään mihinkään, sillä pelkäsin niin kovin rakkaan Unelmamme puolesta. Mutta sitten he tulivatkin lääkäristä ja sain kuulla, että verensokeri hänellä on alentunut hyvin, mutta tulehdusta on jossakin. Hän sai ensiavun lääkärillä ja sai nestettä niskaan sekä antibioottipiikin, joten lääkitys alkoi seuraavana päivänä. Illalla jo Unelma alkoi toipua ja söi normaalisti ja myös joi vettä normaalisti, joten tuntui, että rukoukseni on kuultu. Tänään on annettu jo insuliinia sekä hän on syönyt aamulla, jonka jälkeen annoimme antibiootin ja sitten hän nukkui ja taas söi hieman eli tarpeeksi sillä kertaa ja häntääkin hän kantaa jo hyvin ylhäällä. Myös hän on nyt jo paljon pirteämpi ja heiluttaa taas iloisesti häntäänsä siskonsa kanssa kilpaa. Mutta niin äkkiä voi elämä romahtaa ja taas palautua normaaliksi. Mutta miten on heidän, jotka ovat menettäneet kotinsa ja perheensä Myonmarissa ja Kiinassa? Heidän elämänsä ei palaa niin nopeasti kuin he ovat sen menettäneet. Heillä vie pitkän aikaa ennenkuin he saavat uuden kotinsa ja näin ollen heillä on tuntematon elämäntie edessä. Siellä on hyvin paljon orpoja lapsia, joten miten heidän elämänsä lähtee käyntiin? Minun sydämeeni koskee, kun ajattelenkin heitä, pieniä ja isompia lapsia, joilla ei ole enää kotia eikä vanhempia eikä ehkä omaisiakaan. Minä todellakin toivoisin, että orvot lapset ja nuoret saisivat muualta maailmasta hyvän kodin ja uudet vanhemmat mahdollisimman pian ja jotka auttaisivat heitä päivästä toiseen.
Mutta eilen me soittelimme. Ensin etsimme kissojen ja koirien kanssa nuotteja Dannyn On lupa toisesta huolta kantaa. Siis kysyimme kirjastoista ja kaupoista, mutta mistään ei löytynyt. No, ei auttanut muu kuin, että mieheni alkoi väsäämään nuotteja ja se olikin suuri ilo, kun hän sai nuotit kirjoitettua ja pääsimme sitä soittamaan. Ja kyllä se on ihana kappale. Toinen ihana kappale löytyi onneksi kirjastosta eli Matin ja Tepon Pidä itsestäsi huolta, joka on myös sekä helppo soittaa että aivan ihana kappale.
Mutta kuitenkin ajatukseni lentävät aina Brasiliaan, uuteen kotimaahamme, jossa meitä odottaa uusi, ihana elämä ikuisesti
lämpimässä maassa. Siellä me vain soittelemme ja laulelemme ja nautimme hyvästä ruuasta ja ystävistämme ja käymme välillä uimassa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin viettää loppuelämämme lämpimässä maassa nauttien!

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on helpompi kantaa

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on helpompi kantaa, näin sanoi pappi meille vihkipuheessaan. Ja näinhän se asia todellakin on. Minulla on olo kuin pienellä peipposella, kun sain annettua 15 kiloa lankoja serkulleni, joka ilolla otti ne vastaan. Nyt minulla on kuin taakka olisi pudonnut harteiltani ja sain näin tuottaa iloa toiselle ihmiselle ja langat saivat hyvän kodin ja menivät tarpeeseen.
Minä en ole nyt taas jaksanut kutoa mitään ja teritetyt sukatkin ovat vieläkin kesken. Mutta onhan näitä päivä ja allakasta saa lisää. Minulla on reistailllut taas tämä verensokeri niin paljon, että pitää seurata monta kertaa päivässä ja sitten taas syödä tarpeen mukaan. Mutta tämä on pientä, kun ajattelee niitä kodittomia ja orpoja lapsia, joita hyökyaalto Myanmarissa ja maanjäristys Kiinassa ovat saaneet aikaan. Monet lapset ovat menettäneet kotinsa ja vanhempansa ja läheisiään. Nyt heillä on edessä tuntematon tie. Mutta toivottavasti kaikki hädässä olevat ihmiset saavat apua maailman eri järjestöiltä, jotka auttavat kodittomia elämässä eteenpäin. Koskaan ei tiedä seuraavaa päivää, siispä elä tätä päivää kuin se olisi viimeinen. Nauti kaikista pienistäkin asioista joka päivä.
Minä olen taas tänäänkin katsellut taloja Brasiliasta ja kyllä ne ovat kauniita ja toivonkin, että pääsisimme sinne mahdollisimman pian. Mutta paljon pitää vielä tapahtua ennenkuin sinne pääsemme. Mutta sain eräältä ystävältäni, tuntematon, mutta silti läheinen, seuraavanlaisen Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun, joten haluan teidän kaikkien syvällisesti lukevan tätä:

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.

Tässä on niin kauniita sanat ja niin sopivat minulle, että tätä ei voi lukea ilman kyyneliä, ilon kyyneliä, että on niin hyvä ystävä, joka ajattelee minua joka päivä.
Kiitos sinulle, ystäväni, jos tätä blogiani nyt luet. Tämä oli enemmän kuin osasin edes odottaa. En sinua unohda milloinkaan.

LÄMMINTÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 11.5.2008

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE JA VOIMIA LAPSENSA MENETTÄNEILLE!

Äitienpäivän mietteitä 2008

Tänään on lauantai ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Koivuissa ja muissakin lehtipuissa on jo lehdet ja siitepölytys on pahimmillaan. Huomenna on äitienpäivä. Mutta onko tämä äitienpäivän vietto tärkeää kaikille meille? Minusta ei ole. Minulla on ajatuksissani toki ne äidit, joilla on lapsia ja juhlivat kaikki yhdessä kakun ym. lahjojen kera. Mutta entä ne äidit, joilla ei ole mahdollisuuksia saada lasta? Miten monet kyyneleet ovat vierineet äitienpäivän lähestyessä sekä äitienpäivänä? Toki on mahdollisuus avioliitossa olevien saada adoptiolapsikin, mutta sekin on vuosien taistelu. Eli ensin menet avioliittoon onnellisena ja ajatuksin, että voi perustaa perheen ja lapsia ja sitten alkaakin taistelu, kun ei voi saadakaan lasta eli kaikki hoitomenetelmät on ensin käytävä läpi. Vasta vuosien jälkeen voi saada vireille adoptiolapsihankinnan, joka taas kestää vuosia. Miksi ei lapsen adoptointi voisi olla helpompaa? Maailmassa on niin paljon orpoja ja kodittomia lapsia, jotka tarvitsisivat kodin mitä pikimmin ja kuitenkin ensin on käytävä läpi kaikki muodollisuudet lapsen hankinnasta ja sitten vasta kun tulee myönteinen päätös, voi hakea lapsen kotiin. Minusta tuntuu ainakin, että sellaiset äidit, jotka eivät voi saada lasta, ovat todellakin suruissaan, kun tuttavat ja ystävät ja sukulaiset viettävät äitienpäivää suurin juhlamenoin. Ja entä ne äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa joko sairauden tai toisen käden kautta? Miten paljon he kärsivät tästä äitienpäivän vietosta? Äidiltä ei koskaan lähde pois sydämestä se kaipaus lapseen, jonka on menettänyt, ei koskaan. Nykyään muistetaan lapsettomien päivääkin, mutta kuka muistaa äitejä, joilta on mennyt lapsi toisen käden kautta tai joka on kadonnut eikä ole löydetty? Niitä äitejä on varmasti paljon. Itse en välitä juhlia äitienpäivää, koska minulla on jokainen päivä äitienpäivä. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja heistä olen kiitollinen joka päivä ja samoin olen saanut niin ihanan miehen, josta olen myös kiitollinen ja onnellinen joka päivä. Eli jokainen päivä voisi olla yhtä juhlaa eikä vain yksi päivä vuodessa.
Nyt toivotan oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Helikopterikompania on saapunut

Nyt on tullut lämmintä ja helikopterikomppania on jo saapunut. Minä olen sen verran allerginen, että tämä helikopterikomppania toki minut löytää ja alkaa imeä vertani. Niitä ei juurikaan huomaa, mutta sitten kun iho alkaa oireilla, niin sitten huomaakin, että kas, kompania on ollut jo liikkeellä. Samoin siitepölyt tunkeutuvat sieraimiin ja kurkkuun ja silmiin, joka sekin antaa jonkin ajan kuluttua oireita. Eipä ole kovin kivat nämä Suomen kesät, kun saa koko ajan varoa milloin siitepölyjä milloin helikopterikompaniaa ja muita ötököitä, jotka pistävät ihoon ja imevät verta. No, minä ajattelenkin aina, että olen jo aavan meren tuolla puolen Brasilian Paratiisissa, jossa oma, uusi kotimme odottaa meitä. Tämä ajatus helpottaa tosi paljon näitä aikoja, jotka joudumme vielä viettämään täällä Suomessa. Me emme silti unohda Suomeakaan, mutta aiomme elää maassa maan tavalla. Silti me kuuntelemme suomalaista musiikkia ja myös soitamme sitä. Myös me luemme netistä suomalaisia lehtiä ja kuulumisia ja toki kirjoitamme joillekin ystävillemme. Mutta silti tiedän, että tämä on ainoa ja oikea ratkaisu meille, koska meille on annettu tällainen mahtava tilaisuus mennä Brasiliaan, jossa meillä on pitkäaikaisia ystäviä ja joiden kanssa voimme viettää eläkepäiviämme nauttien lämpimästä ja uimisesta ja musiikista ym.
Mutta nyt toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihana, ihana kesä saapunut

Kesä on vihdoinkin tullut tänne Pohjolaankin ja lämmintä riittää. Koivut ovat saaneet jo hiirenkorvansa, kuten muutkin lehtipuut ja siitepölyt leijailevat runsain ottein sukeltaen ihmisiin, jotka ovat niille allergisia. Nenä valuu yhtenään ja silmät kutiaa, joten ei oikein houkuttele ulos lähteä. Mutta sisulla minä lähdin ulos siitepölyjen hyökkäykseen valmiina. Ajattelin vaan, että hyökätkää vaan siitepölyt, sillä pian minä saan nauttia ikuisesta kesästä, missä ei ole hyökkäyksiä minua kohtaan. Nimittäin illalla jos menisin ulos joen rantaan, niin siellä olisi jo komppania valmiina hyökkäämään minua kohti ja imemään vertani. Ei kiitos! Minua ei illalla saa sinne, vaan minä voin vain katsella pistäjähelikopterin laumaa, joka kerääntyy parvekelasien toiselle puolelle kiukkuisesti inisten. Mutta harvoin niitä kuitenkaan näin ylös lentää, onneksi. Tänään tein siis hyvin pienen 10 minuutin lenkin ja huomenna taas hieman pidemmän jne. Eiköhän sitten ala jalatkin vahvistumaan, että ei tarvitse niin kovin jännittää sauvoillakaan. Kun tuntuu, että kaikki voimani, ne vähäisetkin, menevät juuri sauvojen kiinnipitämiseen ja jännittämiseen, että pysyn pystyssä. Mutta tästä se alkaa ja painoa vaan vielä pois, niin aina on helpompi kävellä.
Aloin siis kutoa pikkunukkea, josta puuttuu enää yksi käsi ja se on vielä tehtävä. Kun saan tämän nuken valmiiksi, niin aion tehdä vielä isomman nuken ja sitten sillekin vaatteita. Näitä ötököitä on niin kiva ja nopea ja helppoa valmistaa. Ja niistä näkee sitten kätensä tulokset.
Vappu on nyt ohi ja uusi vappu on taas vuoden kuluttua. Mitähän tuleekaan tapahtumaan taas vuoden sisällä, niin sitä me emme kukaan tiedä. Mutta toivotaan, että silloin tapahtuu hyviä asioita ainakin enemmän.
Nyt hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaahan kesän tulosta!

Hiirenkorvat koivuissa

Nyt on vapunpäivä ja kun aamulla katsoin ulos ikkunasta, niin mitä minun silmäni näkivätkään! Koivuissa oli jo pienet hiirenkorvat ja ne viheriöivät! Nyt on tullut lämmin niin aikaisin ja sade teki myös hyvää, jonka jälkeen sitten tulikin lämmintä yli+20 astetta. Tämä lämmin aika on toki kaunista ja kivaa, mutta tämä siitepölyallergia ei ole mitään herkkua kestettävää, kun nenä valuu yhtenään ja yskittää. Sitten minun pitäisi mennä vielä tuonne ulos ja ottaa vastaan kaikki siitepölyt, jotka siellä lentelevät ja vielä ne iän ikuiset kiusankappaleet hyttyset, jotka varmasti hyökkäävät heti minun kimppuuni. Ei, kiitos! Minulla on monta syytä lähteä täältä koto Suomestamme kauas aavan meren tuolle puolen, jossa ei ole siitepölyjä ja hyökkääviä verenimijöitä. Jälleen eksyin Brasiliaa koskeville sivuille ja jälleen ajatukseni lensivät sinne Paratiisiimme, jossa meitä odottaa oma talo ja ihanat ystävämme. Kuuntelen mielelläni Brasilian radiota ja katselen kuvia sieltä päin juuri, minne menemme. Minä pidän Brasilian musiikista hyvin paljon ja siellä ystävämme pitää suomalaisesta musiikista. Meillä on hyvin paljon opittavaa uudesta kotimaastamme ja siksi menemmekin ensin 3 kuukaudeksi sinne ja tutustumme paikkaan nyt aivan eri tavalla kuin silloin vuonna 2002, kun olimme ystävämme luona. Silloinkin näimme paljon, mutta kaikki oli niin ihmeellistä. Nyt kun olemme tutustuneet jo paljon netin kautta kaikkeen, niin nyt on mielenkiintoista nähdä ne kaikki siellä paikalla. Ja nyt kun meillä on oma talo ja koti siellä, niin aion käydä uimassa omassa uima-altaassa monta kertaa päivässä, vaikka heillä olisi talvikin siellä. Heidän talvi on aivan yhtä lämmintä kuin meidän kevät ja kesä, joten hyvin siellä tarkenee. Ja se aurinko, joka paistaa kohtisuoraankin siellä ja se todellakin antaa rusketusta paljon nopeammin mitä täällä meillä Pohjolassa. Minäkin luulin, että en rusketu koskaan, mutta siellä Brasiliassapa minäkin jopa rusketuin ja entäs sitten, kun olemme peräti sen 3 kuukautta siellä. Mutta huomenna on taas arkipäivä ja arkinen aherrus alkaa viikonlopun jälkeen taas täälläkin. Koulua on enää kuukauden verran ja sitten lapsetkin pääsevät kaivatulle kesälomalle kuten myös opettajat.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää vapunpäivän jatkoa!