Vuodet vierii armahani...Näinhän se on, että päivät kuluvat niin nopeasti, että ei ehdi oikein mitään tehdä, kun on jo taas ilta. Mutta eilinen päivä oli täynnä iloa! Kävin fysioterapeutin luona ja hän ilostui, kun minulta oli mennyt painoa jo 7 kiloa pois toukokuusta lähtien eli 3 kuukaudessa. Olen itsekin siihen tyytyväinen. Enpä ole paljon ehtinyt/jaksanut liikkua, mutta aterioiden vähentämisellä nämäkin kilot ovat häipyneet eikä ole takaisinkaan tulleet. Eilen olin myös pienellä lenkillä rakkaan mieheni kanssa ja tänään lähden taas, joten eiköhän se painokin ala pudota vielä alemmas.
Nyt olen myös tehnyt käsitöitäkin. Tein itselleni rasvalapaset eli laitan ne käsiini,kun olen rasvanut käteni ensin hyvin. Virkkasin nämä lapaset Valo Ville langasta ja ovat todellakin aivan ihanat käsissä ja olen saanut käsiänikin hoidettua oikein hyvin.
Heti aloitin taas neulomaan sukkia ja tänään saan nekin valmiiksi. Ja mitähän sitten seuraavaksi alkaisin neuloa? No, sitä pitää mietintämyssyn alla miettiä.
Täällä uudessa kodissamme eli Onnenpesässä on oikein mukava asua ja luontoakin on lähellä ja tuttua ympäristöä. Täällä on monta kissaakin, joita on mukava silitellä.
Minulla on vielä hartiahuivin teko kesken, koska neuloin sitä hahtuvalangasta, joka tuntui hieman rasvaiseltakin, mutta joka ei ollutkaan hyvä minun käsilleni ja uskonpa, että syynä nahan lähtemiseenkin on juuri tämä hahtuvalanka. Mutta nyt olen hoitanut käsiäni ja pitänyt paussia tämän langan kanssa kosketuksesta, joten eipä olisi puuttunut enää paljon, mutta teen sen sitten, kun siltä tuntuu.
Nyt on tullut jo syksy tänne Pohjolaan ja sen tuoksun tuntee ilmassa ja aamukosteudesta. Eilen tässä leikattiin nurmikkoa ja mikä mahtava leikatun nurmikon tuoksu tulvi sieraimiini ja oikein piti vetää syvään henkeä, kun se tuoksu oli niin mahtavaa. Toisella puolen maapalloa odotetaan kesään vaihtumista ja me täällä kylmässä Pohjolassa odotamme talvea. Tasan ei käy onnen lahjat! Mutta niin kova ikävä meillä on sinne aavan meren tuolle puolen, että sitä hetkeä,kun me lähdemme, ei voi estää kukaan eikä mikään. Sitten vain hanuri ja viulu matkaan ja menox ja toki käsityöt lentokoneeseen. Vaikka tuskinpa siinä mahtuu käsitöitä tekemään, kun siellähän on niin ahdasta penkkien välissä. Mutta otan ainakin matkalaukkuun, että jos tulisi sitten neulottua jossain palmujen alla vaikkapa sukkia.
Mutta nyt toivottelen kaikille lukijoilleni oikein mukavaa tiistaipäivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti