Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on helpompi kantaa, näin sanoi pappi meille vihkipuheessaan. Ja näinhän se asia todellakin on. Minulla on olo kuin pienellä peipposella, kun sain annettua 15 kiloa lankoja serkulleni, joka ilolla otti ne vastaan. Nyt minulla on kuin taakka olisi pudonnut harteiltani ja sain näin tuottaa iloa toiselle ihmiselle ja langat saivat hyvän kodin ja menivät tarpeeseen.
Minä en ole nyt taas jaksanut kutoa mitään ja teritetyt sukatkin ovat vieläkin kesken. Mutta onhan näitä päivä ja allakasta saa lisää. Minulla on reistailllut taas tämä verensokeri niin paljon, että pitää seurata monta kertaa päivässä ja sitten taas syödä tarpeen mukaan. Mutta tämä on pientä, kun ajattelee niitä kodittomia ja orpoja lapsia, joita hyökyaalto Myanmarissa ja maanjäristys Kiinassa ovat saaneet aikaan. Monet lapset ovat menettäneet kotinsa ja vanhempansa ja läheisiään. Nyt heillä on edessä tuntematon tie. Mutta toivottavasti kaikki hädässä olevat ihmiset saavat apua maailman eri järjestöiltä, jotka auttavat kodittomia elämässä eteenpäin. Koskaan ei tiedä seuraavaa päivää, siispä elä tätä päivää kuin se olisi viimeinen. Nauti kaikista pienistäkin asioista joka päivä.
Minä olen taas tänäänkin katsellut taloja Brasiliasta ja kyllä ne ovat kauniita ja toivonkin, että pääsisimme sinne mahdollisimman pian. Mutta paljon pitää vielä tapahtua ennenkuin sinne pääsemme. Mutta sain eräältä ystävältäni, tuntematon, mutta silti läheinen, seuraavanlaisen Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun, joten haluan teidän kaikkien syvällisesti lukevan tätä:
On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.
Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.
Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
Tässä on niin kauniita sanat ja niin sopivat minulle, että tätä ei voi lukea ilman kyyneliä, ilon kyyneliä, että on niin hyvä ystävä, joka ajattelee minua joka päivä.
Kiitos sinulle, ystäväni, jos tätä blogiani nyt luet. Tämä oli enemmän kuin osasin edes odottaa. En sinua unohda milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti