Tänään on 17. päivä elokuuta ja minun syntymäpäiväni. Asteita on jo +22 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mutta syksyn tuntua on toki ilmassa. Syksy on raikasta! Syksy on värikästä!
Mutta tänään on juhlittu syntymäpäiviäni jälleen kakuin, jäätelöin ja musisoinnein.
Eilen jo aloittelimme toisella kakulla, jäätelöllä ja Maraboulla, mutta nyt jätettiin Marabou tältä päivältä jo pois, jotta hääpukuni mahtuisi päälleni.
Näin me nautimme rakkaani kanssa:
Aika isot palat jäätelöä...puolisen llitraa siis...vaan siitä välitä mä viis...
...ja mansikkakakkua, njam...
...ja onnittelukortit...kiitos muistamisesta...
Ja nyt jatkamme juhlimista musisoinneillamme ja toivotamme teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!
Täällä on enemmän kerrottu tästä päivästä:
http://murunmutinat.blogspot.com
Tänään on maanantai ja 16. päivä elokuuta. Asteita on vain +19, mutta sehän onkin juuri sopiva lämpötila, kun ei ole liian kuuma.
Minä olen tänään kitkutellut toista sukkaani ja aion saada sen vielä tänään valmiiksi, jotta saisin sen itselleni synttärilahjaksi, joka on huomenna.
Mutta enpä tämän enempää nyt tässä blogissani, sillä enemmän kerron toisessa blogissani.
Mutta toivotan täällä vierailijoille oikein mukavaa viikon alkua ja enkeleitä turvaksi tiellenne!
Kiitos rakkaalleni näistä ihanista vuosista, jotka olemme saaneet yhdessä viettää!
Ilmoitan teille täten, että nämä kuvat, joita täällä pyörii blogissani nyt, niin minä en ole niitä tänne laittanut. Minun laittamani kuvat ovat hävinneet ja muita kuvia on tullut tilalle. Olen todellakin pahoillani!
I want to inform you that these images which are running here in my blog, so I have not put them here. Those images that I have put here , so they have disappear. I am really sorry!
KIITÄN SYDÄMELLISESTI TEITÄ KAIKKIA IHANISTA KOMMENTEISTANNE JA VIERAILUISTANNE TÄSSÄ BLOGISSANI. MINÄ SIIRRYN NYT MUUALLE JA TOIVOTAN TEILLE KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ KESÄÄ!
Tänään on lauantai ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Koivuissa ja muissakin lehtipuissa on jo lehdet ja siitepölytys on pahimmillaan. Huomenna on äitienpäivä. Mutta onko tämä äitienpäivän vietto tärkeää kaikille meille? Minusta ei ole. Minulla on ajatuksissani toki ne äidit, joilla on lapsia ja juhlivat kaikki yhdessä kakun ym. lahjojen kera. Mutta entä ne äidit, joilla ei ole mahdollisuuksia saada lasta? Miten monet kyyneleet ovat vierineet äitienpäivän lähestyessä sekä äitienpäivänä? Toki on mahdollisuus avioliitossa olevien saada adoptiolapsikin, mutta sekin on vuosien taistelu. Eli ensin menet avioliittoon onnellisena ja ajatuksin, että voi perustaa perheen ja lapsia ja sitten alkaakin taistelu, kun ei voi saadakaan lasta eli kaikki hoitomenetelmät on ensin käytävä läpi. Vasta vuosien jälkeen voi saada vireille adoptiolapsihankinnan, joka taas kestää vuosia. Miksi ei lapsen adoptointi voisi olla helpompaa? Maailmassa on niin paljon orpoja ja kodittomia lapsia, jotka tarvitsisivat kodin mitä pikimmin ja kuitenkin ensin on käytävä läpi kaikki muodollisuudet lapsen hankinnasta ja sitten vasta kun tulee myönteinen päätös, voi hakea lapsen kotiin. Minusta tuntuu ainakin, että sellaiset äidit, jotka eivät voi saada lasta, ovat todellakin suruissaan, kun tuttavat ja ystävät ja sukulaiset viettävät äitienpäivää suurin juhlamenoin. Ja entä ne äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa joko sairauden tai toisen käden kautta? Miten paljon he kärsivät tästä äitienpäivän vietosta? Äidiltä ei koskaan lähde pois sydämestä se kaipaus lapseen, jonka on menettänyt, ei koskaan. Nykyään muistetaan lapsettomien päivääkin, mutta kuka muistaa äitejä, joilta on mennyt lapsi toisen käden kautta tai joka on kadonnut eikä ole löydetty? Niitä äitejä on varmasti paljon. Itse en välitä juhlia äitienpäivää, koska minulla on jokainen päivä äitienpäivä. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja heistä olen kiitollinen joka päivä ja samoin olen saanut niin ihanan miehen, josta olen myös kiitollinen ja onnellinen joka päivä. Eli jokainen päivä voisi olla yhtä juhlaa eikä vain yksi päivä vuodessa.
Nyt toivotan oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
Nyt on vapunpäivä ja kun aamulla katsoin ulos ikkunasta, niin mitä minun silmäni näkivätkään! Koivuissa oli jo pienet hiirenkorvat ja ne viheriöivät! Nyt on tullut lämmin niin aikaisin ja sade teki myös hyvää, jonka jälkeen sitten tulikin lämmintä yli+20 astetta. Tämä lämmin aika on toki kaunista ja kivaa, mutta tämä siitepölyallergia ei ole mitään herkkua kestettävää, kun nenä valuu yhtenään ja yskittää. Sitten minun pitäisi mennä vielä tuonne ulos ja ottaa vastaan kaikki siitepölyt, jotka siellä lentelevät ja vielä ne iän ikuiset kiusankappaleet hyttyset, jotka varmasti hyökkäävät heti minun kimppuuni. Ei, kiitos! Minulla on monta syytä lähteä täältä koto Suomestamme kauas aavan meren tuolle puolen, jossa ei ole siitepölyjä ja hyökkääviä verenimijöitä. Jälleen eksyin Brasiliaa koskeville sivuille ja jälleen ajatukseni lensivät sinne Paratiisiimme, jossa meitä odottaa oma talo ja ihanat ystävämme. Kuuntelen mielelläni Brasilian radiota ja katselen kuvia sieltä päin juuri, minne menemme. Minä pidän Brasilian musiikista hyvin paljon ja siellä ystävämme pitää suomalaisesta musiikista. Meillä on hyvin paljon opittavaa uudesta kotimaastamme ja siksi menemmekin ensin 3 kuukaudeksi sinne ja tutustumme paikkaan nyt aivan eri tavalla kuin silloin vuonna 2002, kun olimme ystävämme luona. Silloinkin näimme paljon, mutta kaikki oli niin ihmeellistä. Nyt kun olemme tutustuneet jo paljon netin kautta kaikkeen, niin nyt on mielenkiintoista nähdä ne kaikki siellä paikalla. Ja nyt kun meillä on oma talo ja koti siellä, niin aion käydä uimassa omassa uima-altaassa monta kertaa päivässä, vaikka heillä olisi talvikin siellä. Heidän talvi on aivan yhtä lämmintä kuin meidän kevät ja kesä, joten hyvin siellä tarkenee. Ja se aurinko, joka paistaa kohtisuoraankin siellä ja se todellakin antaa rusketusta paljon nopeammin mitä täällä meillä Pohjolassa. Minäkin luulin, että en rusketu koskaan, mutta siellä Brasiliassapa minäkin jopa rusketuin ja entäs sitten, kun olemme peräti sen 3 kuukautta siellä. Mutta huomenna on taas arkipäivä ja arkinen aherrus alkaa viikonlopun jälkeen taas täälläkin. Koulua on enää kuukauden verran ja sitten lapsetkin pääsevät kaivatulle kesälomalle kuten myös opettajat.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää vapunpäivän jatkoa!
Tänään on taas maanantai ja jo 26. päivä huhtikuuta. Asteita on +12 ja kova tuuli on ollut. Mutta mieli on taas iloinen aivan kuin pienen peipposen.
Eilen sain valmiiksi eilen aloittamani saunapipon, mutta en toki vielä raaskinut sitä testata. Ehkäpä ensi kerralla!
Mutta mitä mä tänään kuulla sainkaan! Lääkärini kertoi, että ei ranteessani ollutkaan veneluumurtumaa vaan olikin ranteen pikku nivelissä kulumaa. Jippii, ei siis leikkaukseen eikä kipsiin!
Tällä diagnoosilla pärjäillään aivan hyvin ja kutomista en missään tapauksessa jätä. Enkä toki hanurin soittoanikaan tai tätä tietokonettani. Vesijuoksusta en muistanut kysyä, mutta kysäisenpä huomenna sitten, kun menen hierontaan.
Mutta tällaisen pipon eli saunamyssyn virkkasin eilen ja mallin sain jostain blogista, jossa oli oikein ohje siihen. Kiitos!
Onnistuihan se minultakin, jeeee!
Mutta nyt lähden paistamaan munakkaita meille, joten toivotan teille leppoisaa illan jatkoa ja antakaahan puikkojen kilkatella!
Tässä siis pipo eli saunamyssy Novitan Samos langasta. Saas nähdä, pitääkö tehdä vielä toinenkin pipo, jos ei raaski tätä pipoa pitääkään saunassa.!
Ja jälleen Justina ja Unelma kuvassa mukana
Tänään on torstai ja 22. päivä huhtikuuta ja asteita on ulkona +7. Minä aion pitää nyt paussia kirjoittamisestakin, sillä ranteessani on veneluun murtuma ja menen huomenna uusintakuvauksiin. Maanantaina saan tietää lääkäriltäni, mitä tuleman pitää ja miten tätä hoidetaan. Mutta pitemmittä puheitta minä toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on tiistai ja 20. päivä huhtikuuta. Aurinko on paistanut koko päivän aivan pilvettömältä taivaalta. Asteita on nyt +6 astetta.
Tänään olin taas niska-hartiahoidossa ja nyt hoitaja hieroi selkääni, joka tuntui olevan täynnä kipeitä kohtia. Toivottavasti oloni edes hieman kohentuisi. Mutta tänäänkään en jaksa tehdä oikein mitään. Haluaisin vain nukkua...ja nukkua. Huomenna menen lääkäriin, kun minun vasemman käteni ranne on niin kipeä. Eli vasen käsi ei kanna enää kuppiakaan ja normaalit liikkeet tekevät tosi kipeätä. Pitänee ottaa selvää, mitä siinä mahtanee olla. Josko se edes selviää huomenna!
Mutta huomenna on vielä vesijuoksukin ja sinne aiomme mennä pitkästä aikaa. Se ainakin tekee hyvää jäsenille. Kunpa saisin vielä voimia, että jaksaisin kutoa nuo sukat loppuun eli kärkikavennukset vieläkin puuttuvat.
Mutta lauantaina pääsen ihanan kampaajani luokse ja ihastelen jälleen hänen luovuuttaan ja kättensä töitä. Mielenkiintoista minkä värin hän nyt sitten pläjäyttäisi päähäni. No, ainakin hän laittanee kiharat, sillä ilman kiharoita en vain osaa olla.
Tänään pitänee vielä soitella, koska lauantaina aiomme vielä nauhoittaa joitakin kivoja kappaleita.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja nauttikaa elämästänne ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on torstai ja 15. päivä huhtikuuta. Aurinkoa ei tällä hetkellä näy ja asteitakin on vain +3 astetta.
Eilen rakkaani haki kirjastosta Antti Heikkilän kirjoja ja niitä nyt tänään jo sovelletaan aterioihinkin. Siis, nyt se alkaa!
Eilen kävin myös lääkärissä, joka totesi, että verensokerini on koholla(on ollut jo pitkään) ja nyt pitää ottaa insuliinia hieman enemmän. No, olenhan ottanut iltainsuliinia jo puolitoista vuotta saman verran. Eihän minulla ole koskaan ollut mitään vakituista lääkäriä, koska terveyskeskuslääkärithän vaihtuvat aika usein. Mutta eteenpäin on menty kuin mummo lumessa ja välillä on kaaduttu selälleen ja taas noustu ylös. Mutta sellaistahan se elämä on. Isäni sanoi aina, että elämä on kuin aalto, välillä olemme aallon harjalla ja välillä olemme aallon pohjalla, mutta pohjalta nousemme aina ylöspäin.
No, sanoin lääkärille tästä ranteestanikin, kun vasen käsi ei kanna enää kahvikuppiakaan, kun ottaa kipeästi. Hän totesi, että taitaa olla jo nivelrikko ja sillehän sitten ei voi mitään. Sitten kysäisin vielä tästä selkäydinkanavan ahtaumasta, että mitä se sisällään pitää ja mitä tulee tapahtumaan. No, sehän aiheuttaa joitain vaivoja ja myös jalat heikkenee. Eipä siitä sen enempää saanut tietää. Mutta oletan, että mitään parannusta siihen vaivaan ei ole. No, en minä siitä lannistu, sillä menen eteenpäin kuin mummo syvässä lumessa, mutta suu hymyssä. Kyllä sitä aina keksii jotain muuta puuhaa, jos jotain ei pysty tekemään, mutta minähän pystyn. En anna periksi enkä lannistu!
Laitan tähän nyt joitain kuvia ja siirryn seuraavaan blogiini.
Tässä siis uudet keittiön verhomme
Tässä on eilinen saalis kaupasta, joten ruokaremonttimme voi alkaa.
Ja kunnon maitoa se olla pittää!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa torstaipäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
