Nyt se sitten alkoi...

Tänään on torstai ja 15. päivä huhtikuuta. Aurinkoa ei tällä hetkellä näy ja asteitakin on vain +3 astetta.

Eilen rakkaani haki kirjastosta Antti Heikkilän kirjoja ja niitä nyt tänään jo sovelletaan aterioihinkin. Siis, nyt se alkaa! 

Eilen kävin myös lääkärissä, joka totesi, että verensokerini on koholla(on ollut jo pitkään) ja nyt pitää ottaa insuliinia hieman enemmän. No, olenhan ottanut iltainsuliinia jo puolitoista vuotta saman verran. Eihän minulla ole koskaan ollut mitään vakituista lääkäriä, koska terveyskeskuslääkärithän vaihtuvat aika usein. Mutta eteenpäin on menty kuin mummo lumessa ja välillä on kaaduttu selälleen ja taas noustu ylös. Mutta sellaistahan se elämä on. Isäni sanoi aina, että elämä on kuin aalto, välillä olemme aallon harjalla ja välillä olemme aallon pohjalla, mutta pohjalta nousemme aina ylöspäin.

No, sanoin lääkärille tästä ranteestanikin, kun vasen käsi ei kanna enää kahvikuppiakaan, kun ottaa kipeästi. Hän totesi, että taitaa olla jo nivelrikko ja sillehän sitten ei voi mitään. Sitten kysäisin vielä tästä selkäydinkanavan ahtaumasta, että mitä se sisällään pitää ja mitä tulee tapahtumaan. No, sehän aiheuttaa joitain vaivoja ja myös jalat heikkenee. Eipä siitä sen enempää saanut tietää. Mutta oletan, että mitään parannusta siihen vaivaan ei ole. No, en minä siitä lannistu, sillä menen eteenpäin kuin mummo syvässä lumessa, mutta suu hymyssä. Kyllä sitä aina keksii jotain muuta puuhaa, jos jotain ei pysty tekemään, mutta minähän pystyn. En anna periksi enkä lannistu!
Laitan tähän nyt joitain kuvia ja siirryn seuraavaan blogiini.

Tässä siis uudet keittiön verhomme

Tässä on eilinen saalis kaupasta, joten ruokaremonttimme voi alkaa.

 Ja kunnon maitoa se olla pittää!


Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa torstaipäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!