En päivääkään vaihtaisi pois

Tänään ollaan jo kesäkuun lopussa ja nyt alkoi satamaan ja luvassa on sadetta vielä monta päivää ja yötä. Sade ropisee kattoon ja ikkunoihin, joten tuntuu hyvältä olla täällä sisällä lämpimässä. Tällaisena sateisena päivänä muistuu mieleeni paljon asioita, elettyjä päiviä, joista haluaisin nyt teille kaikille kertoa.
Ensimmäisenä tulee mieleeni onnelliset ajat, jolloin lapseni olivat kaikki kolme vielä kotona ja meillä oli kaksi kissaa. No, kun ajelimme niin paljon, niin silmiini sattui kerran tien varrella oleva lappu: ANNETAAN SULOISIA KISSANPENTUJA. Muuta ei tarvinnut, sillä suuntasimme samassa automme nokan kohti kyseistä taloa. Ja mitä suloisuuksia sieltä löytyikään! Ihania karvapalloja isossa kopassa, joista meidän piti sitten valita yksi, mutta otimmekin kaksi, siis tytön ja pojan. Annoimme heille nimeksi Mikki ja Minni. Mikki oli komea Norjan kissa, paksu musta turkki ja Minni oli kilpikonna väritykseltään. Lapset olivat kaikki innoissaan ja samoin minä, joka olen ikuinen lapsi heidän joukossaan. Meillä oli jo ennestään kaksi leikattua kissaa Misse ja Jesse. Mutta emme laittaneet näitä pikkuisia heidän kanssaan vielä, koska pikkuisia täytyi syöttää vielä yölläkin. Mikki ja Minni nukkuivatkin pienessä korissaan minun vierellä sängyssä, jotta olin aina valmiina heitä ruokkimaan. Niin vuodet vieri ja Mikki ja Minni kasvoivat ja olivat jo yhdessä Missen ja Jessen kanssa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että minä sain iloisia uutisia, sillä Minni odotti pentuja. Huolehdin Minnistä erityisesti, koska olin niin onnessani, kun tiesin, että tulee pieniä suloisia karvapalloja pian. Ja niin sitten tuli synnytyksen aika ja minä rohkaisin aina Minniä ja rauhoittelin häntä ja hän katsoi minua niin kiitollisin katsein, että muistan sen vieläkin. Nyt kuului jo ensimmäinen parkaisu ja sitten toinen ja kolmas ja neljäs ja viides ja kuudeskin vielä. He olivat kaikki niin erinäköisiä ja eri värisiä, paitsi kaksi mustavalkoista, joille annoin heti nimeksi Tiku ja Taku. Muiden nimet olivat Aku, Milla Magia, Hessu ja Heluna. Heitä oli niin kiva seurata heidän kehitystään. Kahden viikon ikäisenä heillä oli jo pienet tihrusilmät, jotka aivan seisoivat ihmetellen suurta maailmaa. Näin kului aika heitä hoivatessani. Mutta kun tämä pentue oli noin 8 kuukauden ikäinen, niin Minni sai vielä kolme pentua, joista yhden minä pelastin, koska Minni syötti vain näitä kuutta pienokaistaan eikä tätä yhtä. Tämä pikkuinen oli aivan samanvärinen kuin Aku, joten Aku olikin sitten Aku senior ja tämä pikkuinen oli Aku Junior. Aku Junior oli suloisin olento, mitä koskaan, ellei oteta lapsiani huomioon. Koska Minni ei häntä syöttänyt, niin minä ostin Apteekista tuttipullon, pienen ja eläinmaidonvastiketta, josta keitin maitoa hänelle joka toinen tunti ensi alkuun.
Hän kehittyi erinomaisesti ja hän nukkuikin minun kaulani lämmössä. Mutta se ei ollutkaan oikein! Kun nukuin Aku Juniorin kanssa, niin aamulla olikin ääneni aivan poissa. Eli sain lääkäriltä kuulla, että se on astma ja kissaa ei enää saa olla lähelläni, jos aion elää terveenä. No, sitten täytyi alkaa miettiä, minne kissoja antaisin. Ja annoin Eläinsuojeluyhdistykseen kaikki kissat. Näin jouduin siis luopumaan pienokaisistani, mutta tiesin, että tein oikein. Se oli sitä luopumisen aikaa!