Kahden vuoden takaista...

Tänään on sumuinen päivä ja voipa olla, että vielä sateleekin. Mutta kyllä se lämmin kesä vielä on edessäpäin ja vappukin on jo pian. Eilen neuloin aika paljon puseroani, jota tein pitsikuviolla. No, hartiani ja olkapääni vain alkoivat vihottelemaan minulle, joten piti ottaa särkylääkekin, että saisin edes jonkin verran nukuttuakin. En halua ottaa särkylääkettä, mutta joskus on aivan pakko ottaa, kun särky kestää liian kauan ja on tosi rasittavaa. Lankapakettia ei tullut vieläkään, mutta eiköhän se sieltä vielä joskus tule. Kun taas toiselta taholta, josta tilasin vasta eilen, niin sieltä ilmoitettiin, että paketti on jo postissa. Tällainen on oikeata asiakaspalvelua ja täältä tulen tilaamaan jatkossakin.
Minun tekisi jo niin mieleni soitellakin, mutta on aina vaikeampi soitella, mitä pidempi väli on edellisestä kerrasta, koska silloin tulee niskat ja kylkikin monesti kipeäksi, kun 10-kiloista hanuria vetelee oikein sydämen pohjasta. Samalla ajatukseni lentävät jälleen kauas aavan meren tuolle puolen, jossa meitä ihana Satumaa odottaa. Siellä saamme soitella aivan mielin määrin ja vielä ulkona, omalla pihalla tai terassilla. Eihän sitä tiedä, koska se lähtölaukaus pamahtaa ja me pääsemme lähtemään unelmiemme kotiin.
Mutta nyt olemme täällä ja vaikka ulkona on sumuista ja harmaata, niin linnut ainakin ovat jo heränneet ja täällä kotona on niin lämmin ja hyvä olla.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa!

Tämä kirjoitukseni on kirjoitettu 2 vuotta sitten, joten onpas pientä kirjoitusta. Syy moiseen taitaa olla, että minä en tosiaankaan osannut oikein noita kirjaimien kokoa valita. Mutta kaikkeenhan oppii, kun vanhaksi elää, vai mitä!
On tosiaankin mielenkiintoista lukea vanhoja tekstejä, jeee!
Nyt toivotan  teille oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!