Torstai oli toivoa täynnä 2 vuotta sitten...

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, vaikka ei aurinkokaan paista. Tänään on sadellut aamulla hieman ja lämpöasteita on vain +4 astetta. Minä odottelin tänään lankoja saapuvaksi ja niinhän ne sitten saapuivatkin, vaikka Kusti ei oikein polkenut niin nopeasti kuin olisin halunnut. Mutta perille ne tulivat. Nyt olemme jo kerineet vyyhdeiltä kaksi kerää ja vielä kaksi on kerimättä. Mutta huomenna pitäisi sitten tulla isompi paketti lankoja, että viikonloppuna pääsee oikein kunnolla puikot kilkkaamaan.
Kävin tänään myös pitkästä aikaa kampaajallani ja kyllä hän on todellakin taitava kampaaja. Nyt on taas ihana odotella kesää, kun hiuksetkin ovat kauniit ja olen vielä ajatellut kasvattaa niitä pitkästä aikaa.
Nyt on pääni aika tyhjä, kun alkaa olla jo ilta, mutta ehkäpä huomenna on enemmän kerrottavaa.
Siispä huomiseen!

Voi, hyvänen aika sentään, miten pientä olen kirjoittanut kaksi vuotta sitten! Hyi minua! Eihän tuota näe kukaan lukea, vai näkeekö?! No, pääni näytti olevan jo silloin 2 vuotta sitten tyhjä, ja niin on nytkin. Ehkäpä tuo verensokerini nousu tekee pääni tyhjäksi. Toivottavasti saisin jostain edes apua tähän! No, mutta toivotan teille kaikille oikein leppoisaa lauantaita ja pitäkää itsestänne hyvää huolta!