Hääpäivän viettoa

Ruusubegoniooita sisällä

Ruusubegonioita tikapuissa

Elämä on yhtä juhlaa, on ilo olla ihminen...ja jatkuu...

Elämä on yhtä juhlaa ja varsinkin tämä lokakuu on meille juhlakuukausi. Tänään aloitamme jo kakun ja latteen nauttimisella ja huomenna jatketaan...

Nautinnollista iltaa kaikille

Taikabolero ja napit

Justina ja Unelma

Justinan haukotus

Justina 2.12 täyttää 11 vuotta

Taidetta tämäkin

Ruusubegonioita juhlan kunniaksi 2004

Ruusubegonioita vuonna 2004

Elämä on yhtä juhlaa...

Valssi soi, mieleen toi...

Todellista taidetta

Lokakuu on yhtä juhlaa, on ilo olla ihminen

Tässäpä taidetta kerrakseen

Hyvää syyskuun viimeistä päivää 2008

Auringonlaskua

Auringonlaskua Brasiliassa vuonna 2002

Hyvää syksyä kaikille

Iloista päivää kaikille!

Uusi päivä uusin voimin

Kissanpäiviä kaikille

Uusia kuvia

Enkeleitä ja muita kuvia

Enkeli taivaan lausui näin...

Tämän kuvan myötä, toivotan kaikille lukijoilleni hyvää yötä!

Itsetehtyjä tauluja

Nämä taulut tekasin eilen

Onnenpesän kuulumisia

Aamu aukeni jälleen hyvin aurinkoisena ja asteita oli +7, mutta tuuli oli kovin heikkoa. Ulkona on hyvin raikkaan näköistä. Koivuun on tullut jo joitakin keltaisia lehtiä, joten se on merkki syksyn saapumisesta.
Me olemme asuneet täällä Onnenpesässä nyt kuukauden ja täällä on viihdytty oikein hyvin. Ovesta pääsemme suoraan ulos ja keväällä voimme laittaa joitakin kukkia ikkunan alle kukoistamaan. Lyhty on jo odottamassa kynttilän valoa illan pimeydessä.
Olen tilannut lankoja Tapion kaupasta ja se olikin hyvin nopea toimitus. No, tilasin Tinttamarellista hyvät Knit Picksin pyöröpuikot viime torstaina ja ne laitettiin postiin perjantaina, mutta koska posti on vienyt ne Päntäneeltä ensin Kuopioon ja sieltä ne on menneet Tampereelle, niin ilmeisestikin tulevat tänne vasta huomenna. Hidasta on postin palvelu nykyään, kun pitää kiertää aivan naapurista keskiseen Suomeen ja sieltä tulee sitten tänne takaisin länsirannikolle. Mutta en tiedä, josko edes jaksaisin neuloa nyt, kun kurkkuni on niin kipiä. Silti voisin niitä puikkoja toki ihailla.
Mutta onneksi on tämä tietokone, jolla voi tehdä kaikenlaista mielenkiintoista. Laitoimme tänne Corel Paint Shop Pro´n ja kun aivoni tuottivat minulle joitain muistoja muutamien vuosien takaa, mitä olen tehnyt PSP:llä, niin johan alkoi syntyä tuotantoa entiseen malliin. Laitanpa tähän seuraavaksi sitten joitain tekemiäni tauluja.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa viikon alkua ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Uusia kokeiluja

Eilen saimme asennettua monien mutkien kautta vihdoinkin Corel Paint Shop Pro kuvankäsittelyohjelman ja nyt olen aktiivisesti etsinyt netistä niitä sivellin ym. työkaluja, mutta enpä ole osunut oikeaan paikkaan vielä ainakaan. Mutta laitan nyt tähän kuitenkin pitkästä aikaa tekemäni taulun kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Valitettavasti en saa kuvaa tähän kirjoituksen alle, mutta toivottavasti se ei teitä haittaa.

Sataa, sataa ropisee...

OIkein hyvää tulevaa viikonloppua kaikille!

Virkatut rasvalapaset

Tässäpä siis kuva virkatusta rasvalapasestani

Paljon ajatuksia, vähän tekojakin

Vuodet vierii armahani...Näinhän se on, että päivät kuluvat niin nopeasti, että ei ehdi oikein mitään tehdä, kun on jo taas ilta. Mutta eilinen päivä oli täynnä iloa! Kävin fysioterapeutin luona ja hän ilostui, kun minulta oli mennyt painoa jo 7 kiloa pois toukokuusta lähtien eli 3 kuukaudessa. Olen itsekin siihen tyytyväinen. Enpä ole paljon ehtinyt/jaksanut liikkua, mutta aterioiden vähentämisellä nämäkin kilot ovat häipyneet eikä ole takaisinkaan tulleet. Eilen olin myös pienellä lenkillä rakkaan mieheni kanssa ja tänään lähden taas, joten eiköhän se painokin ala pudota vielä alemmas.
Nyt olen myös tehnyt käsitöitäkin. Tein itselleni rasvalapaset eli laitan ne käsiini,kun olen rasvanut käteni ensin hyvin. Virkkasin nämä lapaset Valo Ville langasta ja ovat todellakin aivan ihanat käsissä ja olen saanut käsiänikin hoidettua oikein hyvin.
Heti aloitin taas neulomaan sukkia ja tänään saan nekin valmiiksi. Ja mitähän sitten seuraavaksi alkaisin neuloa? No, sitä pitää mietintämyssyn alla miettiä.
Täällä uudessa kodissamme eli Onnenpesässä on oikein mukava asua ja luontoakin on lähellä ja tuttua ympäristöä. Täällä on monta kissaakin, joita on mukava silitellä.
Minulla on vielä hartiahuivin teko kesken, koska neuloin sitä hahtuvalangasta, joka tuntui hieman rasvaiseltakin, mutta joka ei ollutkaan hyvä minun käsilleni ja uskonpa, että syynä nahan lähtemiseenkin on juuri tämä hahtuvalanka. Mutta nyt olen hoitanut käsiäni ja pitänyt paussia tämän langan kanssa kosketuksesta, joten eipä olisi puuttunut enää paljon, mutta teen sen sitten, kun siltä tuntuu.
Nyt on tullut jo syksy tänne Pohjolaan ja sen tuoksun tuntee ilmassa ja aamukosteudesta. Eilen tässä leikattiin nurmikkoa ja mikä mahtava leikatun nurmikon tuoksu tulvi sieraimiini ja oikein piti vetää syvään henkeä, kun se tuoksu oli niin mahtavaa. Toisella puolen maapalloa odotetaan kesään vaihtumista ja me täällä kylmässä Pohjolassa odotamme talvea. Tasan ei käy onnen lahjat! Mutta niin kova ikävä meillä on sinne aavan meren tuolle puolen, että sitä hetkeä,kun me lähdemme, ei voi estää kukaan eikä mikään. Sitten vain hanuri ja viulu matkaan ja menox ja toki käsityöt lentokoneeseen. Vaikka tuskinpa siinä mahtuu käsitöitä tekemään, kun siellähän on niin ahdasta penkkien välissä. Mutta otan ainakin matkalaukkuun, että jos tulisi sitten neulottua jossain palmujen alla vaikkapa sukkia.
Mutta nyt toivottelen kaikille lukijoilleni oikein mukavaa tiistaipäivän jatkoa!

Nyt mistä alkaisin...

Tänään on kulunut tasan kuukausi, kun olen tänne viimeksi raapustanut jotain. Tänä aikana on tapahtunut monia erilaisia asioita niin minulle kuin myös yleensä maailmalla.
Olympiakisat ovat meneillään ja jokainen tuijottaa tv-ruutua silmä tarkkana, että kuka taas vie kullan ja kenellä on ilo ylimmillään ja kenellä on itku silmissä pettymyksistä.
Mutta sellaista se elämä on!
Meillä on kesä mennyt hyvinkin nopeasti, kun olemme muuttaneet omaan pieneen Onnenpesään. Täällä olemme nyt asuneet kahden viikon ajan ja on ollut hyvin ihanaa. Synttäritkin tuli vietettyä viime sunnuntaina ja vuosi on taas tullut lisää, mutta onneksi ei kuitenkaan kiloja ole tullut lisää.
En ole käsitöitäkään tehnyt enää, koska minun käsistäni alkoi lähteä nahka ja vieläkin monista rasvauksista huolimatta käteni ovat arat, joten odotellaan vielä jonkin aikaa, että käteni parantuisivat.
Olen saanut oman tietokoneenikin takaisin ja hyvin se nyt toimiikin ja kehrää avattaessakin kuin konsanaan Formulat.
Mutta nyt toivottelen lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa ja kommentoikaahan minulle myös jotain, sillä se jos mikä tekee mielen iloiseksi!

Elämän suloisuutta

En ole pitkään aikaan tänne mitään kirjoittanut, mutta nyt oli ihan pakko löaittaa tällainen suloinen kuva vauva apinasta teidän kaikkien ihailtavaksi. Hyvää kesää kaikille!

En päivääkään vaihtaisi pois

Tänään ollaan jo kesäkuun lopussa ja nyt alkoi satamaan ja luvassa on sadetta vielä monta päivää ja yötä. Sade ropisee kattoon ja ikkunoihin, joten tuntuu hyvältä olla täällä sisällä lämpimässä. Tällaisena sateisena päivänä muistuu mieleeni paljon asioita, elettyjä päiviä, joista haluaisin nyt teille kaikille kertoa.
Ensimmäisenä tulee mieleeni onnelliset ajat, jolloin lapseni olivat kaikki kolme vielä kotona ja meillä oli kaksi kissaa. No, kun ajelimme niin paljon, niin silmiini sattui kerran tien varrella oleva lappu: ANNETAAN SULOISIA KISSANPENTUJA. Muuta ei tarvinnut, sillä suuntasimme samassa automme nokan kohti kyseistä taloa. Ja mitä suloisuuksia sieltä löytyikään! Ihania karvapalloja isossa kopassa, joista meidän piti sitten valita yksi, mutta otimmekin kaksi, siis tytön ja pojan. Annoimme heille nimeksi Mikki ja Minni. Mikki oli komea Norjan kissa, paksu musta turkki ja Minni oli kilpikonna väritykseltään. Lapset olivat kaikki innoissaan ja samoin minä, joka olen ikuinen lapsi heidän joukossaan. Meillä oli jo ennestään kaksi leikattua kissaa Misse ja Jesse. Mutta emme laittaneet näitä pikkuisia heidän kanssaan vielä, koska pikkuisia täytyi syöttää vielä yölläkin. Mikki ja Minni nukkuivatkin pienessä korissaan minun vierellä sängyssä, jotta olin aina valmiina heitä ruokkimaan. Niin vuodet vieri ja Mikki ja Minni kasvoivat ja olivat jo yhdessä Missen ja Jessen kanssa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että minä sain iloisia uutisia, sillä Minni odotti pentuja. Huolehdin Minnistä erityisesti, koska olin niin onnessani, kun tiesin, että tulee pieniä suloisia karvapalloja pian. Ja niin sitten tuli synnytyksen aika ja minä rohkaisin aina Minniä ja rauhoittelin häntä ja hän katsoi minua niin kiitollisin katsein, että muistan sen vieläkin. Nyt kuului jo ensimmäinen parkaisu ja sitten toinen ja kolmas ja neljäs ja viides ja kuudeskin vielä. He olivat kaikki niin erinäköisiä ja eri värisiä, paitsi kaksi mustavalkoista, joille annoin heti nimeksi Tiku ja Taku. Muiden nimet olivat Aku, Milla Magia, Hessu ja Heluna. Heitä oli niin kiva seurata heidän kehitystään. Kahden viikon ikäisenä heillä oli jo pienet tihrusilmät, jotka aivan seisoivat ihmetellen suurta maailmaa. Näin kului aika heitä hoivatessani. Mutta kun tämä pentue oli noin 8 kuukauden ikäinen, niin Minni sai vielä kolme pentua, joista yhden minä pelastin, koska Minni syötti vain näitä kuutta pienokaistaan eikä tätä yhtä. Tämä pikkuinen oli aivan samanvärinen kuin Aku, joten Aku olikin sitten Aku senior ja tämä pikkuinen oli Aku Junior. Aku Junior oli suloisin olento, mitä koskaan, ellei oteta lapsiani huomioon. Koska Minni ei häntä syöttänyt, niin minä ostin Apteekista tuttipullon, pienen ja eläinmaidonvastiketta, josta keitin maitoa hänelle joka toinen tunti ensi alkuun.
Hän kehittyi erinomaisesti ja hän nukkuikin minun kaulani lämmössä. Mutta se ei ollutkaan oikein! Kun nukuin Aku Juniorin kanssa, niin aamulla olikin ääneni aivan poissa. Eli sain lääkäriltä kuulla, että se on astma ja kissaa ei enää saa olla lähelläni, jos aion elää terveenä. No, sitten täytyi alkaa miettiä, minne kissoja antaisin. Ja annoin Eläinsuojeluyhdistykseen kaikki kissat. Näin jouduin siis luopumaan pienokaisistani, mutta tiesin, että tein oikein. Se oli sitä luopumisen aikaa!

Kesä jatkuu viileänä ja sateisena

Juhannusjuhlat on juhlittu ja pian kesäkuukin vaihtuu heinäkuuhun eikä ole kovin montaa lämmintä päivää vielä ollut. Mutta ehkäpä ne lämpimät päivät ovat vielä edessäpäin. Toivossa on hyvä elää!
Minulla on olo parantunut huomattavasti, kun sain jättää monet lääkkeet pois syystä, että niissä oli laktoosia enkä voi sietää laktoosia ollenkaan. Nyt on kuitenkin paljon parempi olo eli olen kuin toinen ihminen. Olenhan jo syönytkin näitä lääkkeitä ainakin kuutisen vuotta ja olen koko ajan ollut epätavallisen väsynyt ja voimaton. Mutta nyt on voimani palautuneet ja jaksan paljon tehdä asioita, joita en ole ennen jaksanut. Minä olen kutonut paljon sukkia ja nyt eilen aloitin Taikaboleroa. Odottelen myös jälleen uusia lankoja joka päivä.
Tänään olikin urakka, kun mieheni pesi Unelman ja minä föönasin ja harjasin hänet ja nyt hän on kaunis todellakin. Huomenna on vuorossa siskonsa Justina ja sitten torstaina heidät trimmataan kesäkampauksin. Syksyllä sitten taas palaamme leijonaleikkauksiin uudestaan.
Minäkin olin eilen kampaajallani ja kyllä on taas kauniit hiukset. Minä yritän kasvattaa hiuksiani ja hyvin ne on kasvaneetkin, sillä ajattelin, että Brasiliassa olisi sitten helpompi olla, kun ei tarvi heti mennä kampaajalle. Sitten on eri asia, kun muutamme sinne.
Minä olen saanut painoakin pudotettua kolmessa viikossa jo 7 kiloa, joten minusta aika hyvin. Välillä tuntuu, että kasvaa jo pupun korvatkin, kun syön niin paljon vihanneksia. Mutta näin saan painoa pois, kun vähennän aterioiden kokoa.
Nyt tuulen humistessa toivotan kaikille oikein mukavaa kesää!

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE

Nyt on juhla ja juhannusilta ja Kirjurinluodossa on Raumanmeren Juhannusjuhlat. Musiikkia kuuluu tänne läpi yön tai ainakin aamupuolelle yötä, mutta eipä se meitä ole häirinnyt. Nyt olen todellakin elämäni kunnossa, kun lääkäri jätti sellaiset lääkkeet pois, jotka sisälsivät laktoosia. Toivottavasti saan vielä verenpainelääkkeetkin pois, koska verenpaineeni on ollut hyvä nyt ainakin, kun olemme uudella mittarillamme sitä seuranneet. Meillä on nyt erinomainen verenpainemittari ja saamme sen myös yhdistettyä tietokoneelle, joten siitä on helppo printata lista lääkärillekin. Näin lääkäri voi tarkistaa, että tarvinko minä enää verenpainelääkkeitä vai en. Toivottavasti en tarvitse enää.
Olen myös tilannut uusia lankoja ja nyt olen jaksanut kutoakin tosi nopeasti sukkia itselleni. Minulla oli kaksilla puikoilla sukat eri langoista ja sain ne päivässä kavennuksiin asti. Sitten sain toisetkin puikot, joten nyt minulla on neljä sukkaa puikoilla, joita teen sitten vuorotellen aina määrättyyn asti. Minä tein pitkän varren eli taisi olla peräti 33 cm pitkä ja toisiin sukkiin tein vielä värillisen randun. Uskon, että saan nämä molemmat sukat valmiiksi nyt juhannuksen aikana. Ensi viikolla sitten tulee taas uusi satsi uusia lankoja eli siis samoja lankoja toisin sanoen lisää, jotta voin neuloa niistä puseroita, jakkuja, boleroita ym. Brasiliaa ajatellen. Nämä ihanat langat ovat puuvilla/acryliä sekä acryliä, joten eivät ainakaan ole liian kuumia Brasiliassakaan. Olen niin innoissani neulomisesta, että neulon kaiket päivät.
Samoin olen innoissani, kun olen painoa saanut niin hyvin alaspäin, joten toivossa on hyvä elää ja kun pitää päätöksestään kiinni eikä lipsu, niin kaikki menee hyvin.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja mukavaa juhannusta 2008!

Onhan se päivä vielä huomennakin

Onpahan taas vierähtänyt aikaa, kun olen tänne jaksanut jotain raapustaa. No, syykin on selvillä, kun mahaani on aina koskenut juuri aamulla lääkkeiden oton jälkeen. Aloimme miettiä, mistä moinen kouristus ja kivut voisivat johtua, kun olen kokeillut aamulla puuroa, talkkunaa, jugurttia, weetabixiä ja viiliä ja joka kerta, kun olen syönyt ja ottanut lääkkeet, niin saan kovat vatsakivut. No, onneksi syykin selvisi, kun tajusimme, että katsotaanpas Internetistä, mitä ne lääkkeet oikein sisällään pitävät. Ja laktoosiahan niissä olikin melkein kaikissa lääkkeissä ja laktoosia minun vatsani ei siedä, joten saimme syyn selville. Sen jälkeen kirjoitin kirjeen lääkärilleni ja kerroin lääkkeistäni ja mitä ne sisällään pitävät. No, kun menin sitten lääkärilleni käymään, niin vastassa olikin erittäin ystävällinen ja diabeteksesta paljon tietävä lääkäri, joka tuleekin olemaan minun diabeteslääkärini, sillä sellaista minulla ei ole koskaan eli 6 vuoteen ollutkaan. Hän perehtyi erittäin hyvin minun sukuuni, joilla on ollut diabetes. Myös hän perehtyi lääkkeisiini ja toinen verenpainetabletti jätettiinkin pois ja verenkiertolääke vaihdettiin laktoosittomaan tablettiin. Myös nesteenpoistolääke jätettiin kokeeksi ainakin pois. Nyt minulla on paljon vähemmän lääkkeitä ja sekin tuntuu jo paljon mukavammalta, että ei aina ole lääketokkurassa. Minä menen taas kuukauden kuluttua labraan ja sitten hänen vastaanotolleen ja sitten katsomme taas elämää eteenpäin. Sain myös tietää, että verensokerilääkkeeni ei alennu liian alas ja sehän oli loistouutinen minulle näin 6 vuoden jälkeen. Eli nyt voin vapaasti siis nukkua pelkäämättä, että lääke alentaisi verensokerini liian alas. Ja myös voin vapaasti mennä lenkillekin pelkäämättä, että pökerryn tielle. Tämä siis tarkoittaa myös, että minä voin siis vapaasti lähteä Brasiliaankin, koska siellä on erittäin hyvä terveydenhuolto ja sieltä saa lääkkeitä, jos niitä yleensä siellä tarvitsee.
Sitten eilen innostuin tilaamaan lankoja ja vielä Netin kautta ja hyvinhän se kävikin. Minä tilasin tällä kertaa vain 2 kiloa erilaisia tarjouslankoja, jotka olivat minusta tosi halpoja. Ne tulevat kait joskus parin viikon päästä, joten sitten pääsen taas kokeilemaan kutomistakin pitkästä aikaa. Ja kunhan vointini kohenee tästäkin vielä, niin jaksan tehdä varmasti paljonkin ja ennen kaikkea menen lenkille joka ikinen päivä ja sittenhän se painokin putoaa hyvin.
Eipä tässä muuta tällä kertaa, joten palaan kirjoituksiini taas myöhemmin. Hyvää päivän jatkoa kaikille!

Helli helle lapsia ja aikuisia...

Ihmisellä pitää aina näköjään olla jotain harmiakin ja ikävää. No, ensin oli Unelmalla tulehdus ja hän sai antibioottikuurin ja parani hyvin, sitten tuli mieheni flunssaan ja sitten tietenkin minäkin ja minä vielä oksensinkin ja nyt on Justinalla tulehdus. Nyt olemme siis kaikki käyneet läpi sairauksia, joten jos nyt sitten helpottaisi ja mikä ettei. Minä sain lääkäriltäni laihdutuspillereitä, mutta en voinut ottaa kuin yhden, koska sain siitä aikamoiset kivut, sillä siinä olikin laktoosia, jota en voi syödä. No, jätin pillerit pois heti, mutta sain kuitenkin hyviä painon alentamiseen tarkoitettuja ohjeita ja niitä noudattaen minulta on pudonnut painoa jo 5,7 kiloa ja 5 päivässä. Minusta ainakin on aika hyvin, sillä tämähän antaa taas intoa jatkaa samanlaisia ruokaohjeita noudattaen. Mutta vielä on tarkoitukseni pudottaa 10- 20 kiloa syksyyn mennessä, kun taas menen kontrolliin.
Tänään on ollut hyvin lämmin päivä ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Täällä sisällä on hyvin kuuma +26 astetta, mutta tuuletin lievittää ehkä hieman sitä tukalaa oloa, mikä on yölläkin, vaikka on ikkunakin auki. Toisaalta tähän kuumuuteen on nyt hyvä jo totutella, vaikka tosin ilmasto Brasiliassa on erilainen kuin täällä. Onneksi siellä on viileät talot, koska taloissa on pitkät lipat, jotka suojaavat auringolta ja siellä ei myöskään ole talot rakennettu näin lämpimiksi kuin täällä meillä kylmässä Pohjolassa, koska Brasiliassa ei tarvita lämmitystä. Ja siksi elämä onkin siellä paljon halvempaa kuin täällä meillä.
Käsitöitä en ole jaksanut tehdä, mutta katsahdin laatikkoon, että minulla on kuitenkin vielä 3 kiloa lankoja ja keskeneräisiä villatakkeja ja puseroita on useita kappaleita, joista ei paljon puutu. Mutta kunhan saan ensin itseni parempaan kuntoon ja ilmat hieman viilenisivät, niin sitten voisin parvekkeella kutoa niitä valmiiksi. Ja jos tekee mieli ostaa jotain vihreätä lankaa, niin sitten ostan, mutta ensin yritän saada useimmat valmiiksi.
Tänään yritin jo soitella taas ja aina innostaa, kun saa uusia nuotteja. Meidän pitääkin nyt harjoitella ahkerasti, sillä pian tämä kone lähtee huoltoon ja saan laitettua tänne sitten Pinnacleen ym. , joten sitten voisimme taas nauhoitella pitkästä aikaa ja siitä minä tosiaankin nautin valtavasti.
Nyt toivotankin kaikille lukijoilleni oikein hyvää kesän alkua!