Jo joutui armas aika...

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... laulu kaikuu kaikissa kouluissa, kun kevätlukukausi loppuu ja loma alkaa. Tänään on siis viimeinen päivä toukokuuta ja lapset ovat riemuissaan ja hienoissa vaatteissaan kevätjuhlissa ja odottavat kesälomaa innolla. Täksi päiväksi onkin luvatu hellelukemia, joten onnea vaan kaikille koulunsa päättäneille ja niillekin, joilla alkaa kesäloma. Minulla on nyt kurkku kipeä, nuha ja yskä, joten ei ole kiva sairastaa näin kesän alulla. Edellinen flunssani oli elokuussa, joten sitäkin ihmettelin, miten minuun on voinut tulla flunssa. Mutta niin se vaan on! Ensin oli miehelläni flunssa ja nyt sitten minulla. Enpä taida uskaltaa saunaankaan tänään mennä.
Unelman antibioottikuuri on nyt loppunut ja hän jakselee hyvin. Mutta niinhän tässä ihmisen elämässä usein on, että kun yksi paranee, niin toinen tulee kipeäksi. No, onneksi tämä on ohimenevää. Mutta eilen kävin lääkärissä ja pääsen painonhallintaankin, mutta sain myös jotain laihdutuslääkettä. Ja se tuntuikin tosi hyvältä! Vihdoinkin tähän liikapainooni puututaan, koska itse en saa painoani putoamaan, sillä en pysty paljon edes liikkumaan, mutta täällä kotosalla kuitenkin. Aamulla otin jo yhden pillerin muiden lääkkeitteni lisäksi, joten katsotaan, miten kilot alkavat tippua. Vielä pitää maanantaina soittaa terveyskeskukseen ja siellä pitää käydä sitten kahden viikon välein kontrollissa, siis paino ja verenpaine.
Olemme myös tilanneet netin kautta yhden uuden ihanan pelin, jota olen ahkerasti pelannut eri tasoja ja hyviä pisteitä olen saanut. Ensi viikolla ajattelin myös, että voisi ostaa Step-lankaa ja kutoa siitä vielä toiset sukat itselleni, sillä nämä sisältävät AloeVeraa ja se on todellakin hyväksi jaloille.
Mutta nyt toivotan kaikille koulun päättäneille ja loman alkaville oikein ihanaa kesää ja nauttikaa jokaisesta päivästä!

Elämäni romahti eilen

Tänään on aika aurinkoinen päivä ja asteita on nyt +9 astetta. Taivaalla leijailee uhkaavia tummia pilviä, mutta toivottavasti ne ei ala satamaan, vaan kiiruhtavat ohitse. Eilen tuntui kuin koko maailmani olisi romahtanut. No, kaikki alkoi siitä, kun pieni typykkämme, villakoira Unelma, jolla on diabetes, halusi olla rauhassa eikä syönyt mitään, vaikka kädestäni annoin. Hän ei kantanut häntäänsä, kuten kuuluisi, joten aavistin, että nyt on jotain pielessä. Tuumasta toimeen ja soitimme eläinlääkärille ja Unelmamme pääsi sinne heti. Odottelin kotona noin tunnin ajan ja toivoin ja rukoilin, että Unelma saisi vielä elinaikaa kanssamme. En pystynyt keskittymään mihinkään, sillä pelkäsin niin kovin rakkaan Unelmamme puolesta. Mutta sitten he tulivatkin lääkäristä ja sain kuulla, että verensokeri hänellä on alentunut hyvin, mutta tulehdusta on jossakin. Hän sai ensiavun lääkärillä ja sai nestettä niskaan sekä antibioottipiikin, joten lääkitys alkoi seuraavana päivänä. Illalla jo Unelma alkoi toipua ja söi normaalisti ja myös joi vettä normaalisti, joten tuntui, että rukoukseni on kuultu. Tänään on annettu jo insuliinia sekä hän on syönyt aamulla, jonka jälkeen annoimme antibiootin ja sitten hän nukkui ja taas söi hieman eli tarpeeksi sillä kertaa ja häntääkin hän kantaa jo hyvin ylhäällä. Myös hän on nyt jo paljon pirteämpi ja heiluttaa taas iloisesti häntäänsä siskonsa kanssa kilpaa. Mutta niin äkkiä voi elämä romahtaa ja taas palautua normaaliksi. Mutta miten on heidän, jotka ovat menettäneet kotinsa ja perheensä Myonmarissa ja Kiinassa? Heidän elämänsä ei palaa niin nopeasti kuin he ovat sen menettäneet. Heillä vie pitkän aikaa ennenkuin he saavat uuden kotinsa ja näin ollen heillä on tuntematon elämäntie edessä. Siellä on hyvin paljon orpoja lapsia, joten miten heidän elämänsä lähtee käyntiin? Minun sydämeeni koskee, kun ajattelenkin heitä, pieniä ja isompia lapsia, joilla ei ole enää kotia eikä vanhempia eikä ehkä omaisiakaan. Minä todellakin toivoisin, että orvot lapset ja nuoret saisivat muualta maailmasta hyvän kodin ja uudet vanhemmat mahdollisimman pian ja jotka auttaisivat heitä päivästä toiseen.
Mutta eilen me soittelimme. Ensin etsimme kissojen ja koirien kanssa nuotteja Dannyn On lupa toisesta huolta kantaa. Siis kysyimme kirjastoista ja kaupoista, mutta mistään ei löytynyt. No, ei auttanut muu kuin, että mieheni alkoi väsäämään nuotteja ja se olikin suuri ilo, kun hän sai nuotit kirjoitettua ja pääsimme sitä soittamaan. Ja kyllä se on ihana kappale. Toinen ihana kappale löytyi onneksi kirjastosta eli Matin ja Tepon Pidä itsestäsi huolta, joka on myös sekä helppo soittaa että aivan ihana kappale.
Mutta kuitenkin ajatukseni lentävät aina Brasiliaan, uuteen kotimaahamme, jossa meitä odottaa uusi, ihana elämä ikuisesti
lämpimässä maassa. Siellä me vain soittelemme ja laulelemme ja nautimme hyvästä ruuasta ja ystävistämme ja käymme välillä uimassa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin viettää loppuelämämme lämpimässä maassa nauttien!

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on helpompi kantaa

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on helpompi kantaa, näin sanoi pappi meille vihkipuheessaan. Ja näinhän se asia todellakin on. Minulla on olo kuin pienellä peipposella, kun sain annettua 15 kiloa lankoja serkulleni, joka ilolla otti ne vastaan. Nyt minulla on kuin taakka olisi pudonnut harteiltani ja sain näin tuottaa iloa toiselle ihmiselle ja langat saivat hyvän kodin ja menivät tarpeeseen.
Minä en ole nyt taas jaksanut kutoa mitään ja teritetyt sukatkin ovat vieläkin kesken. Mutta onhan näitä päivä ja allakasta saa lisää. Minulla on reistailllut taas tämä verensokeri niin paljon, että pitää seurata monta kertaa päivässä ja sitten taas syödä tarpeen mukaan. Mutta tämä on pientä, kun ajattelee niitä kodittomia ja orpoja lapsia, joita hyökyaalto Myanmarissa ja maanjäristys Kiinassa ovat saaneet aikaan. Monet lapset ovat menettäneet kotinsa ja vanhempansa ja läheisiään. Nyt heillä on edessä tuntematon tie. Mutta toivottavasti kaikki hädässä olevat ihmiset saavat apua maailman eri järjestöiltä, jotka auttavat kodittomia elämässä eteenpäin. Koskaan ei tiedä seuraavaa päivää, siispä elä tätä päivää kuin se olisi viimeinen. Nauti kaikista pienistäkin asioista joka päivä.
Minä olen taas tänäänkin katsellut taloja Brasiliasta ja kyllä ne ovat kauniita ja toivonkin, että pääsisimme sinne mahdollisimman pian. Mutta paljon pitää vielä tapahtua ennenkuin sinne pääsemme. Mutta sain eräältä ystävältäni, tuntematon, mutta silti läheinen, seuraavanlaisen Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun, joten haluan teidän kaikkien syvällisesti lukevan tätä:

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.

Tässä on niin kauniita sanat ja niin sopivat minulle, että tätä ei voi lukea ilman kyyneliä, ilon kyyneliä, että on niin hyvä ystävä, joka ajattelee minua joka päivä.
Kiitos sinulle, ystäväni, jos tätä blogiani nyt luet. Tämä oli enemmän kuin osasin edes odottaa. En sinua unohda milloinkaan.

LÄMMINTÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 11.5.2008

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE JA VOIMIA LAPSENSA MENETTÄNEILLE!

Äitienpäivän mietteitä 2008

Tänään on lauantai ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Koivuissa ja muissakin lehtipuissa on jo lehdet ja siitepölytys on pahimmillaan. Huomenna on äitienpäivä. Mutta onko tämä äitienpäivän vietto tärkeää kaikille meille? Minusta ei ole. Minulla on ajatuksissani toki ne äidit, joilla on lapsia ja juhlivat kaikki yhdessä kakun ym. lahjojen kera. Mutta entä ne äidit, joilla ei ole mahdollisuuksia saada lasta? Miten monet kyyneleet ovat vierineet äitienpäivän lähestyessä sekä äitienpäivänä? Toki on mahdollisuus avioliitossa olevien saada adoptiolapsikin, mutta sekin on vuosien taistelu. Eli ensin menet avioliittoon onnellisena ja ajatuksin, että voi perustaa perheen ja lapsia ja sitten alkaakin taistelu, kun ei voi saadakaan lasta eli kaikki hoitomenetelmät on ensin käytävä läpi. Vasta vuosien jälkeen voi saada vireille adoptiolapsihankinnan, joka taas kestää vuosia. Miksi ei lapsen adoptointi voisi olla helpompaa? Maailmassa on niin paljon orpoja ja kodittomia lapsia, jotka tarvitsisivat kodin mitä pikimmin ja kuitenkin ensin on käytävä läpi kaikki muodollisuudet lapsen hankinnasta ja sitten vasta kun tulee myönteinen päätös, voi hakea lapsen kotiin. Minusta tuntuu ainakin, että sellaiset äidit, jotka eivät voi saada lasta, ovat todellakin suruissaan, kun tuttavat ja ystävät ja sukulaiset viettävät äitienpäivää suurin juhlamenoin. Ja entä ne äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa joko sairauden tai toisen käden kautta? Miten paljon he kärsivät tästä äitienpäivän vietosta? Äidiltä ei koskaan lähde pois sydämestä se kaipaus lapseen, jonka on menettänyt, ei koskaan. Nykyään muistetaan lapsettomien päivääkin, mutta kuka muistaa äitejä, joilta on mennyt lapsi toisen käden kautta tai joka on kadonnut eikä ole löydetty? Niitä äitejä on varmasti paljon. Itse en välitä juhlia äitienpäivää, koska minulla on jokainen päivä äitienpäivä. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja heistä olen kiitollinen joka päivä ja samoin olen saanut niin ihanan miehen, josta olen myös kiitollinen ja onnellinen joka päivä. Eli jokainen päivä voisi olla yhtä juhlaa eikä vain yksi päivä vuodessa.
Nyt toivotan oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Helikopterikompania on saapunut

Nyt on tullut lämmintä ja helikopterikomppania on jo saapunut. Minä olen sen verran allerginen, että tämä helikopterikomppania toki minut löytää ja alkaa imeä vertani. Niitä ei juurikaan huomaa, mutta sitten kun iho alkaa oireilla, niin sitten huomaakin, että kas, kompania on ollut jo liikkeellä. Samoin siitepölyt tunkeutuvat sieraimiin ja kurkkuun ja silmiin, joka sekin antaa jonkin ajan kuluttua oireita. Eipä ole kovin kivat nämä Suomen kesät, kun saa koko ajan varoa milloin siitepölyjä milloin helikopterikompaniaa ja muita ötököitä, jotka pistävät ihoon ja imevät verta. No, minä ajattelenkin aina, että olen jo aavan meren tuolla puolen Brasilian Paratiisissa, jossa oma, uusi kotimme odottaa meitä. Tämä ajatus helpottaa tosi paljon näitä aikoja, jotka joudumme vielä viettämään täällä Suomessa. Me emme silti unohda Suomeakaan, mutta aiomme elää maassa maan tavalla. Silti me kuuntelemme suomalaista musiikkia ja myös soitamme sitä. Myös me luemme netistä suomalaisia lehtiä ja kuulumisia ja toki kirjoitamme joillekin ystävillemme. Mutta silti tiedän, että tämä on ainoa ja oikea ratkaisu meille, koska meille on annettu tällainen mahtava tilaisuus mennä Brasiliaan, jossa meillä on pitkäaikaisia ystäviä ja joiden kanssa voimme viettää eläkepäiviämme nauttien lämpimästä ja uimisesta ja musiikista ym.
Mutta nyt toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihana, ihana kesä saapunut

Kesä on vihdoinkin tullut tänne Pohjolaankin ja lämmintä riittää. Koivut ovat saaneet jo hiirenkorvansa, kuten muutkin lehtipuut ja siitepölyt leijailevat runsain ottein sukeltaen ihmisiin, jotka ovat niille allergisia. Nenä valuu yhtenään ja silmät kutiaa, joten ei oikein houkuttele ulos lähteä. Mutta sisulla minä lähdin ulos siitepölyjen hyökkäykseen valmiina. Ajattelin vaan, että hyökätkää vaan siitepölyt, sillä pian minä saan nauttia ikuisesta kesästä, missä ei ole hyökkäyksiä minua kohtaan. Nimittäin illalla jos menisin ulos joen rantaan, niin siellä olisi jo komppania valmiina hyökkäämään minua kohti ja imemään vertani. Ei kiitos! Minua ei illalla saa sinne, vaan minä voin vain katsella pistäjähelikopterin laumaa, joka kerääntyy parvekelasien toiselle puolelle kiukkuisesti inisten. Mutta harvoin niitä kuitenkaan näin ylös lentää, onneksi. Tänään tein siis hyvin pienen 10 minuutin lenkin ja huomenna taas hieman pidemmän jne. Eiköhän sitten ala jalatkin vahvistumaan, että ei tarvitse niin kovin jännittää sauvoillakaan. Kun tuntuu, että kaikki voimani, ne vähäisetkin, menevät juuri sauvojen kiinnipitämiseen ja jännittämiseen, että pysyn pystyssä. Mutta tästä se alkaa ja painoa vaan vielä pois, niin aina on helpompi kävellä.
Aloin siis kutoa pikkunukkea, josta puuttuu enää yksi käsi ja se on vielä tehtävä. Kun saan tämän nuken valmiiksi, niin aion tehdä vielä isomman nuken ja sitten sillekin vaatteita. Näitä ötököitä on niin kiva ja nopea ja helppoa valmistaa. Ja niistä näkee sitten kätensä tulokset.
Vappu on nyt ohi ja uusi vappu on taas vuoden kuluttua. Mitähän tuleekaan tapahtumaan taas vuoden sisällä, niin sitä me emme kukaan tiedä. Mutta toivotaan, että silloin tapahtuu hyviä asioita ainakin enemmän.
Nyt hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaahan kesän tulosta!

Hiirenkorvat koivuissa

Nyt on vapunpäivä ja kun aamulla katsoin ulos ikkunasta, niin mitä minun silmäni näkivätkään! Koivuissa oli jo pienet hiirenkorvat ja ne viheriöivät! Nyt on tullut lämmin niin aikaisin ja sade teki myös hyvää, jonka jälkeen sitten tulikin lämmintä yli+20 astetta. Tämä lämmin aika on toki kaunista ja kivaa, mutta tämä siitepölyallergia ei ole mitään herkkua kestettävää, kun nenä valuu yhtenään ja yskittää. Sitten minun pitäisi mennä vielä tuonne ulos ja ottaa vastaan kaikki siitepölyt, jotka siellä lentelevät ja vielä ne iän ikuiset kiusankappaleet hyttyset, jotka varmasti hyökkäävät heti minun kimppuuni. Ei, kiitos! Minulla on monta syytä lähteä täältä koto Suomestamme kauas aavan meren tuolle puolen, jossa ei ole siitepölyjä ja hyökkääviä verenimijöitä. Jälleen eksyin Brasiliaa koskeville sivuille ja jälleen ajatukseni lensivät sinne Paratiisiimme, jossa meitä odottaa oma talo ja ihanat ystävämme. Kuuntelen mielelläni Brasilian radiota ja katselen kuvia sieltä päin juuri, minne menemme. Minä pidän Brasilian musiikista hyvin paljon ja siellä ystävämme pitää suomalaisesta musiikista. Meillä on hyvin paljon opittavaa uudesta kotimaastamme ja siksi menemmekin ensin 3 kuukaudeksi sinne ja tutustumme paikkaan nyt aivan eri tavalla kuin silloin vuonna 2002, kun olimme ystävämme luona. Silloinkin näimme paljon, mutta kaikki oli niin ihmeellistä. Nyt kun olemme tutustuneet jo paljon netin kautta kaikkeen, niin nyt on mielenkiintoista nähdä ne kaikki siellä paikalla. Ja nyt kun meillä on oma talo ja koti siellä, niin aion käydä uimassa omassa uima-altaassa monta kertaa päivässä, vaikka heillä olisi talvikin siellä. Heidän talvi on aivan yhtä lämmintä kuin meidän kevät ja kesä, joten hyvin siellä tarkenee. Ja se aurinko, joka paistaa kohtisuoraankin siellä ja se todellakin antaa rusketusta paljon nopeammin mitä täällä meillä Pohjolassa. Minäkin luulin, että en rusketu koskaan, mutta siellä Brasiliassapa minäkin jopa rusketuin ja entäs sitten, kun olemme peräti sen 3 kuukautta siellä. Mutta huomenna on taas arkipäivä ja arkinen aherrus alkaa viikonlopun jälkeen taas täälläkin. Koulua on enää kuukauden verran ja sitten lapsetkin pääsevät kaivatulle kesälomalle kuten myös opettajat.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää vapunpäivän jatkoa!

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

NÄIDEN ILOISTEN TUNNELMIEN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA 2008!

Vapusta alkaa kesä

Tänään on jo hyvin lämmin päivä ja mittarimme näyttää jo +20 astetta, joten kesä on tullut. Huomenna on jo vapunaatto ja silloinhan joka paikassa näkee vapputoreja täynnä ilmapalloja ja muuta tilbehööriä. Onneksi minun vaput on jo juhlittu eikä tarvitse mennä enää kaupungille tai tansseihin, kuten ennen. Minä olen nähnyt niin monet vaput, että muistuu toki mieleeni, kun itsekin olin pieni ja sain aina vappupallon ja vappuviuhkan ja koti oli koristeltu serpentiinein ja samoin automme oli koristeltu vapun tyyliin. Me olimme usein Helsingissä seuraamassa vappua, vaikka asuimmekin silloin Kotkassa. Sitten muistan, kun omat lapseni olivat pieniä ja kaikille kolmelle piti ostaa aina vappupallot ja jokaisen oman mieleisensä. Silloin vappupallot eivät maksaneetkaan paljon, mutta varmasti nykyään ovat jo kalliita. Minä sain eilen sukkatossukan valmiiksi ja nyt vielä pitäisi se heittää koneeseen huovuttumaan.
Nykyään on tullut niin muotiin tuo huovuttaminen. Ennen vanhaan minullakin oli huopahattu, mutta sellaisia ei nykyään enää näe missään. Vappuhan on kesän juhla ja silloin aina lapsena laitoimme valkoiset uudet pitsipolvisukat jalkaan ja uuden mekon saimme aina vappuna, koska äitini teki itse vaatteet meille. Samoin minä olen tehnyt kaikille lapsilleni vaatteet monet vuodet ja aina oli myös vappuna uudet vaatteet. Nykyään en uusia vaatteita tarvitse ja kun syön niin paljon vihanneksia, että painokin on alkanut pudota, niin vasta kun saan painoni tarpeeksi alas, niin tilaan uusia vaatteita. Olenhan tunnettu vaatehamsteri, lankahamsteri, musiikkihamsteri, koirahamsteri ja vaikka mitä.
Aina pitää olla paljon kaikkea, kuten nyt minulla on lankojakin jo 15 kiloa, mutta kuitenkaan ei ole oikeastaan mitään, mistä voisi tehdä jotain järkevää.
Nyt on jo parvekkeellakin kiva istuskella, kun siellä on jo yli +30 astetta, vaikka ei aurinkokaan paista, mutta silti on kirkasta.
Leijonamissit ovat pirteitä ja syövät hyvin ja lähtevät lenkille hyvin mielellään, mutta tulevat sitten taas luoksenikin nopeasti.
Jälleen ajatukset lentävät Brasilian lämpimään, kun täällä oli aamulla +16, niin siellä oli jo +20, vaikka siellä kello on 6 tuntia jäljessä meistä. Tällä hetkellä taitaa olla tasoissa eli +20 ja siellä Brasiliassa on vasta kello 10 aamulla. Mutta me pääsemme vielä sinne, tiedän sen.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää vappua!

Sydämeesi aurinko talleta, niin pimeinkin päivä on valoisa

Tänään on sunnuntai ja aamulla sateli hieman, mutta nyt näyttää jo ilma kirkastuvan ja lämpöasteita on jo +17. Sade ja ilman lämpeneminen tekee hyvää kasveille ja pian saamme ihailla koivujen hiirenkorvia. Ja kunhan aika kuluu, niin lehdet tulevat isommiksi ja juhannuksena saamme kylpeä jo uudella vastalla saunassa. Ja voi mikä tuoksu siitä lähtee! Nyt kylvemme vielä vanhoilla vastoilla.
Mutta tosi hyvä sekin on. Eilen leijonamissimme kävivät jo joen rannassa ihmettelemässä laineiden liikkuvuutta ja loiskintaa. Asuntomme on tosi hyvällä paikalla, kun joen rantaan on vain noin 100 metriä, joten sinne on kiva kävellä itsenkin, kun saan tarpeeksi painoa vaan pois ensin. No, nyt on onnekseni tippunut jo 3 kiloa, joten siitähän se alkaa. Kyllähän se painon tiputtaminen vaatii kovaa kuria ja hiilareiden laskemista, mutta minulla sitä sisua kyllä riittää, koska silmissäni häämöttää jo monien kilojen pudotus ja oma Paratiisimme aavan meren tuolla puolen.
Eilen kuuntelin ihania valsseja ja siitä sain voimia ja tänään olen jo kutonut teritettävää sukkaa aika paljon ja välillä olen kutonut hahtuvalangasta jo aloitettua sukkatossua. Hahtuvalankaa ei riittänyt enää tähän toiseen sukkaan, joten jatkoin toisella hahtuvalla, jota olen tilannut. Minua ei haittaa moinen ero, sillä kuitenkin huovutan sen ja itsehän minä niitä sukkatossujani pidän täällä kotona.
Kyllä linnut jo laulavat kovin ja tuntuu niin ihanalta, kun tulee taas kesä. Onhan kesässä toki kärsimystäkin, kun on siitepölyaika eikä oikein voi mennä ulos, mutta sitten olenkin vain parvekkeella, jonne siitepölyt eivät ehkä ihan niin helposti kuitenkaan pääse kuin että niitä leijailee ulkona. Mutta pian kuitenkin pääsen minäkin joen rannalle istuskelemaan ja nauttimaan laineiden liplatuksesta ja joen tuoksusta. Tuoksusta puheenollen, niin meri tuoksuu mahtavalle. Muistan, kun muutama vuosi sitten kävimme Reposaaressa ja istuimme siellä rannalla kivellä ja se tuoksu, mikä lähti siitä merestä, se tuntui syvällä sydämessä asti. Jos saisin valita, niin asuisin kaikkein mieluiten jossain aivan meren rannalla, missä ei olisi ketään muita ihmisiä. Mutta se on vain mielikuva, joka ei tietenkään ole edes mahdollista, sillä täytyyhän jokaisen ihmisen syödä, joten kauppa ainakin pitäisi olla likellä ja sehän taas vaatii ihmisiä, jotta kauppa kannattaisi.
No, onneksi meillä on talo Brasiliassa ja siellä on isot tontit ja korkeat aidat ja lukolliset portit, joten siellä saamme olla kaikessa rauhassa aivan kuin Herran kukkarossa, kuten sanotaan. Ja siellä me unohdamme kaikki! Me elämme vain siellä muiden seassa sulautuneena eli siis maassa maan tavalla.
Mutta siihen lähtöömme voi olla vielä ainakin vuosi, sillä nyt nautimme näistä hännänheiluttajista, jotka tuovat meille paljon iloa.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista sunnuntaita ja pitäkää huolta toisistanne, mutta myös itsestänne!

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

Nyt on taas kesä lämmin ja parvekkeella on jo yli +25 astetta, joten olen siellä jo istuskellutkin. En ole kirjoittanut tänne muutamaan päivään, mutta nyt tuntuu, että voimani ovat nyt palautuneet ja jaksan taas enemmän. Myös kilot on alkanut karista aika hyvin eli 3 kiloa on mennyt hups vaan. Sekin määrä jo tuntuu, joten jatkan hiilareiden laskemista ja painon seuraamista ja myös seuraan sitä, mitä laitan suuhuni ja paljonko on hiilareita. Nyt jaksan kuunnella jo musiikkiakin koko ajan, joten sormeni menevät melkein valssin tahdissa. Huomenna, mä luulen, että otan taas rakkaan hanurini esille ja soittelen...soittelen...soittelen. Musiikki antaa minulle aina voimia ja kunhan pääsen vielä itse soittamaan, niin vot, se se on vasta juhlaa. Olen alkanut terittää sukkiani ja ensimmäiset sukat on nyt työn alla. Leikkasin ensin rikkinäiset terät pois, joten jäljelle jäi varsi. Sitten otin silmukat puikoille ja kudoin muutaman sentin resoria ja sitten aloitin kantalapun ja nyt olen kutonut jo kantapään kavennukset sekä kiilakavennukset molemmissa sukissa. Nyt saan vain luritella terää kohti ja niinhän se sitten valmistuu. Aion terittää nyt kaikki sukat, mutta ajattelin tehdä seuraavaan sukkaan hahtuvalangasta terän, joten katsotaanpas, miten se onnistuu.
Mutta kova kaipaus on todellakin sinne aavan meren tuolle puolen, sillä siellä meitä odottaa oikea satumaa ja paratiisi. Ja todellakin sydämelliset ja ihanat ystävämme. Siellä me sitten vietämme loppuelämämme heidän kanssaan ja yhteyttä pidän Suomeen sähköpostilla ja skypellä. Skypellähän soittaminen on ilmaista, jos toisellakin on tietokoneella skype ja kuulokkeet ja mikrofoni. Muualla maailmassa käytetään paljon juuri skypeä.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja kesän alkua!

On lupa toisesta huolta kantaa...

Viikonloppu oli surullinen varmaankin joka kodissa Suomessa ja myös muuallakin. Iloiset ja luottavaiset ihmiset olivat lomalla Espanjassa ja olivat palaamassa bussilla lentokentälle kotimatkaansa varten. Mutta mitä tapahtuikaan? Se onkin sydäntä särkevää ja kyyneleitä ja verta ja tuskaa. Tällaiset onnettomuudet ovat niin surullista luettavaa, vaikka se ei koskekaan minua, mutta silti se koskettaa minuakin hyvin syvältä sydämestä. Tällaiset onnettomuudet ovat jokaisen ihmisen surua. Onnettomuudessa 9 suomalaista sai heti surmansa, kun humalainen espanjalainen ajoi autoaan ja lähti ohittamaan oikealta puolelta ja tönäisi bussia kohtalokkain seurauksin. Koskaan ei tiedä, milloin toinen ajaja ajaa autollaan päälle, vaikka itse ajaisi kuinka hyvin. Mutta Taivaan Isä suojelee meitä kaikkia ja antaa sen elämän, mikä on tarkoitettu. Tällä kertaa oli tarkoitettu näin kohtalokkaasti. Uskon, että näiden perheiden, jotka ovat itse olleet tässä onnettomuudessa tai menettäneet läheisensä, niin heidän on hyvin vaikeaa jatkaa elämäänsä eteenpäin ja he tarvitsevat tukea vielä pitkän aikaa. Muistuu mieleeni Tsunamin onnettomuus ja viime marraskuussa Jokelan turma, jossa koulupoika ampui aseellaan 8 muuta ihmistä ja itsensä. Tällaiset tapahtumat ovat hyvin raskaita kestää. Mutta elämä jatkuu, vaikkakin hiljaisena ja hitaasti.
Me siivosimme eilen, koska edellisenä yönä minua yskitti niin paljon, että tuli mieleeni, että on alkanut siitepölykausi ja sitä jatkuu minun kohdallani aina elokuun loppuun asti eli niin kauan kuin pujo pölyttää. Annoimme kirjoja pois taas ison kasan, koska emme tee niillä mitään ja ajatellen tulevaa muuttoakin toiselle puolelle maapalloa, niin monista tavaroista täytyy vielä luopua. Mutta me luovumme pikku hiljaa ja lataudumme siihen luopumiseen. Mutta toisen ihmisen menettämiseen ei voi valmistua ainakaan, jos se tapahtuu näin äkillisesti, kuten yleensä onnettomuudet tapahtuu.
Me söimme eilen saunapalvattua lammaspaistia ja kylläpä se olikin hyvää, todellakin hyvää. Muutoin syömme enemmän vihanneksia sekä päivällä että illalla, koska ne ovat terveellisiä. Viime yö menikin jo rauhallisesti eikä minua yskittänyt yhtään. Saimme laitettua kirjahyllyihin esineet hyvään järjetykseen.
Ja elämä jatkuu, vaikkakin on vieläkin surullinen olo tämän onnettomuuden johdosta, sillä kuitenkin siellä on menehtynyt jokaisen meidän lähimmäisiä ja siksi me kaikki suremme heitä. Tämä on siis meidän kaikkien ihmisten yhteinen suru.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja pitäkää huolta lähimmäisistänne!

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä...

Päivä on jo yli puolenpäivän ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita on nyt jo peräti +9 astetta. Siitähän se alkaa sitten lämmetä ja kesä tulee sittenkin. Mutta kesän myötä tulee myös siitepölyaika, joka siis on jo alkanut ja sitä kestää aina elokuun loppuun saakka eli niin kauan kuin pujo pölyttää. Tunnen nyt jo nenässäni, silmissäni sekä hengityksessä, että jonkinlainen siitepölytys siellä lentelee. Lunta ei näy enää missään muualla, mutta Lapissa on vielä jonkin verran lunta. Täällä etelässä odotellaan jo kovin kesää ja ihmiset touhuavat parvekekukkien kimpussa ja laittavat parvekkeitaan kuntoon. Meillä onkin jo matot siellä, että ei tarvi kuin nostaa lepotuoli sinne ja pääsen sinne nauttimaan kesästä ja lintujen laulusta. Toki aion mennä joen rannallekin kävelemään, kunhan voimat siihen vielä sallivat. Tänään keitimme ensimmäisen kerran parsakeittoa ja kylläpä olikin hyvää ja toki terveellistä. Illalla syömme pinaattikeittoa, joten tänään on keittopäivä. On aivan hyvä, että välillä syö vähän kevyemmin eli keittoa ja sitten taas lihaa. Huomenna katsomme,millainen lampaanpaisti on ja että pitääkö sitä vielä uunissa kypsentää. Mutta äsken juuri heräsimme ihanilta päiväunilta. Ja miten suloisesti minut aina herätetäänkään! Unelma ja Justina hakkaavat häntiään patjaan ja sanonkin heitä häntäkelloiksi, koska he herättävät aina samoihin aikoihin. He ovat niin viisaita, että ei aina osaa edes kuvitella, mitä kaikkea he ymmärtävät, mutta paljon he ymmärtävät. Ikävä on vain se hetki, kun heistä on luovuttava, mutta me emme voi sille hetkelle kukaan mitään, sillä se aika tulee meillekin jokaiselle jonain päivänä. Toivotaan, että ne ajat ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.
Ja nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Unelmat ovat puolet todellisuutta

Uusi aamu uusin voimin ja toivein on hyvä herätä uuteen päivään. Tänään on luvassa aika lämmintä, mutta ei vielä ole kesä tullut, kun vastahan me on saatu kevät. Tämä talvi on ollutkin vähäluminen ja pakkasiakaan ei ole kovin montaa päivää ollut koko talvena, joten talvi taittui hyvin.Onneksi ei sen pahempaa flunssaakaan tullut meihin kumpaakaan. Ehkäpä se influenssarokotuskin hieman estää muiden flunssien tulon. Ajatukseni lentävät jo päivittäin aavan meren tuolle puolen Brasiliaan, jossa meitä odottaa oma koti kullan kallis ja hyvät ystävät. Tosin meillä on täälläkin erittäin hyvä ja kaunis asunto, jossa näemme joelle ja asumme 7. kerroksessa, joten näköalat ovat aivan mahtavat. Tällä alueella on paljon puistoja eikä tänne ylös tule katupölytkään eikä hyönteisiäkään. Jotkut harvat paarmat ja kärpäset viime kesänä muutamia kertoja eksyi tänne korkeuteen, mutta hyttysiä ei onneksi näkynyt eikä kuulunut niiden ininääkään.
Meillä on vielä paljon tekemistä ennenkuin olemme siinä vaiheessa, että voisimme lähteä Brasiliaan. Olemme toki antaneet jo paljon tavaroita pois, mutta vielä pitää antaa, sillä muutoin tulee laivalla muuttokustannukset liian suuriksi. Ja turhaanhan sinne asti on viedä mitään huonekaluja tai elektroniikkaa, koska sieltä saa ostettua kaikkea niin halvalla. Taulutkin ovat siellä mahtavan isoja ja kauniita.
Siellä olemme sitten aivan kuin Paratiisissa ja kuntelemme lintujen, monien erilaisten lintujen upeita lauluja. Ja toki kukko kiekuu siellä aina ensimmäisenä aamulla ja kukkoja ja kanoja siellä onkin paljon. Melkein kaikilla on myös koiria pihalla ottamassa vastaan sinne tulijoita.
Mutta nyt toivotan hyvää päivän jatkoa kaikille lukijoilleni!

Valokuvia pohjoisesta

Tässä on talvinen lyhtykujamme ja koiramme leikkimässä talvisia leikkejään

Valokuvia luonnosta

Tämä kuva on otettu pohjoisesta myöhään syksyllä

Ihania muistoja

Tänään on taas hyvin lämmin päivä, kun on luvattu jopa +12 astetta ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Tulee mieleeni kesä 2001, kun asuimme pohjoisessa ja siellä meillä oli pieni maatila, jossa oli iso piha ja luontoa ympärillä. Siellä oli koirienkin iloista juoksua kiva seurata. Koirat juoksivat vapaana jatkuvasti ja tiesivät omat lenkkinsä, mitä piti kulkea. Siellä ei kukaan häirinnyt ketään eikä koiristakaan ollut häiriötä kenellekään. Siellä oli sitä sydämen rauhaa. Saimme remontoitua talomme hyväksi ja tilaa riitti meille kaikille niin sisällä kuin ulkonakin. Kesällä pihalla loistivat sadat gladiolukset ja tiikerinliljat ym. Me laitoimme 200 metrin kujaan molemmin puolin kukka-amppelitelineet ja niihin laitoimme joka kesän alussa punaisia begonioita. Syksyllä laitoimme amppeleihin kynttilät ja näin se olikin pimeänä syksynä ja talvella lyhtykujana. Se oli kylän kaunistus todellakin. Mutta sitten se rauha rikkoutui! Ai että mitenkä? No, ensin näimme metsäpolulla käärmeen suoraan edessämme juuri kun olimme menossa lenkille. No, me käännyimme heti pois ja käärme meni menojaan. Seuraavaksi Rosalinda ilmoitti haukunnallaan, että jotain oli ihmeellistä. Ja se ihmeellinen olikin käärme, joka oli ehtinyt pistää Rosalindaa kuonoon. Onneksi saimme heti apua Rosalindalle ja hän selvisi. Seuraavaksi samana kesänä sattui Cindylle sama, että käärme pisti häntä, mutta hänkin onneksi selvisi siitä, kun saimme heti apua hänelle. Syksyhämäränä alkoi kuulua rapinaa seinien välistä ja se oli tosi inhottavaa. Mutta siellä ne pienet hiiripiipertäjät kulkivat ja hyppivät vilkkaasti seinän välissä, kun yritti nukkua yläkerrassa. Mutta sitten alkoi käärmeitä näkyä jo pihalla enemmänkin ja se teki meille sellaisen trauman, että huhhuh. Emme kumpikaan ole tottuneet käärmeisiin ja hiiriin, joten päätimme muuttaa sieltä pois ja tulimme etelämmäksi. Mutta onneksi ne ajat ovat takanapäin ja uutta aikaa on edessä. Pohjoisessa oli ihanaa aikaa, jos ei liikaa ajattele niitä hiiriä ja käärmeitä. Se rauha oli niin mahtavaa ja se kaunis luonto joka puolella ja joka vuodenaika. Siitä minä nautin todellakin.
Nyt toivotan hyvää päivän jatkoa teille kaikille!

Nyt se kesäkin tulee

Nyt on lämpimät ilmat jo saapuneet tänne kauas Pohjolaankin ja odotetaan lämmintä kesää. Aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta eikä talvesta ole tietoakaan. No, eihän siitä ole tiedetty koko talvena, kun ei ole lumi pysynyt maassa kuin muutaman päivän ja sitten tulee lämpöaalto ja sulattaa sen pois.
Minä olen käynyt jo labrassa ja se ottikin voimille, vaikka sujuvasti siellä kaikki kävi, kun siellä oli tehty remonttia ja kaikki oli niin uutta ja puhdasta ja nykyaikaista. Mutta nyt olen päässyt jo kotiin ja olen levännyt jonkin aikaa ja nyt ajattelinkin, että voisin mennä jo parvekkeelle istumaan ja ottamaan aurinkoa. Vielä pitäisi myös alkaa suoria valokuvia, joita on laatikoissa eri aikoina otettuja. Minun pitää järjestää ne niin, että sellaiset, jotka skannaan koneelle, laitan toiseen laatikkoon ja joita en laita koneelle, niin laitan ne erikseen. Näin ne on helpompi sitten muuton yhteydessäkin pakata laivaan lähteväksi. Toukokuussa saan tämänkin koneen sitten vihdoinkin kuntoon ja saan tänne vanhan, kunnon xp:n, jolla meidän ohjelmat toimii varmasti. Sitten vasta vien valokuviakin tänne, kun tämä on uusittu. Ja sitten voimme taas nauhoitella musiikkiammekin pitkästä aikaa ja viedä koneelle ja tehdä niistä elokuvia. Eilen taas soittelin pitkästä aikaa, mutta hyvinhän nuo menivät, vaan tänään ei ole voimia soitella painavaa hanuria, koska laboratoriossa käynti vei voimiani. Mutta yritän nyt vain lepäillä ja jos jaksan neuloa, niin neulon ja jos en, niin lepäilen. Itsehän ihminen omat tekemisensä järjestää. Kummasti kuitenkin ajatukseni lentävät jatkuvasti Brasiliaan ja uuteen kotiimme, joka siellä odottelee jo meitä. Mutta se päivä koittaa sitten, kun koittaa ja sitten lähdemmekin rivakasti reissuun. Mutta nyt odottelemme vielä tulevaa kesää ja lämmintä ja että minäkin jaksaisin lähteä kävelemään joen rantaan ja saisin taas voimia takaisin.
Mutta toivossa on hyvä elää ja nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa!

Yyterin sumua 7.4.2008