Viikonloppu oli surullinen varmaankin joka kodissa Suomessa ja myös muuallakin. Iloiset ja luottavaiset ihmiset olivat lomalla Espanjassa ja olivat palaamassa bussilla lentokentälle kotimatkaansa varten. Mutta mitä tapahtuikaan? Se onkin sydäntä särkevää ja kyyneleitä ja verta ja tuskaa. Tällaiset onnettomuudet ovat niin surullista luettavaa, vaikka se ei koskekaan minua, mutta silti se koskettaa minuakin hyvin syvältä sydämestä. Tällaiset onnettomuudet ovat jokaisen ihmisen surua. Onnettomuudessa 9 suomalaista sai heti surmansa, kun humalainen espanjalainen ajoi autoaan ja lähti ohittamaan oikealta puolelta ja tönäisi bussia kohtalokkain seurauksin. Koskaan ei tiedä, milloin toinen ajaja ajaa autollaan päälle, vaikka itse ajaisi kuinka hyvin. Mutta Taivaan Isä suojelee meitä kaikkia ja antaa sen elämän, mikä on tarkoitettu. Tällä kertaa oli tarkoitettu näin kohtalokkaasti. Uskon, että näiden perheiden, jotka ovat itse olleet tässä onnettomuudessa tai menettäneet läheisensä, niin heidän on hyvin vaikeaa jatkaa elämäänsä eteenpäin ja he tarvitsevat tukea vielä pitkän aikaa. Muistuu mieleeni Tsunamin onnettomuus ja viime marraskuussa Jokelan turma, jossa koulupoika ampui aseellaan 8 muuta ihmistä ja itsensä. Tällaiset tapahtumat ovat hyvin raskaita kestää. Mutta elämä jatkuu, vaikkakin hiljaisena ja hitaasti.
Me siivosimme eilen, koska edellisenä yönä minua yskitti niin paljon, että tuli mieleeni, että on alkanut siitepölykausi ja sitä jatkuu minun kohdallani aina elokuun loppuun asti eli niin kauan kuin pujo pölyttää. Annoimme kirjoja pois taas ison kasan, koska emme tee niillä mitään ja ajatellen tulevaa muuttoakin toiselle puolelle maapalloa, niin monista tavaroista täytyy vielä luopua. Mutta me luovumme pikku hiljaa ja lataudumme siihen luopumiseen. Mutta toisen ihmisen menettämiseen ei voi valmistua ainakaan, jos se tapahtuu näin äkillisesti, kuten yleensä onnettomuudet tapahtuu.
Me söimme eilen saunapalvattua lammaspaistia ja kylläpä se olikin hyvää, todellakin hyvää. Muutoin syömme enemmän vihanneksia sekä päivällä että illalla, koska ne ovat terveellisiä. Viime yö menikin jo rauhallisesti eikä minua yskittänyt yhtään. Saimme laitettua kirjahyllyihin esineet hyvään järjetykseen.
Ja elämä jatkuu, vaikkakin on vieläkin surullinen olo tämän onnettomuuden johdosta, sillä kuitenkin siellä on menehtynyt jokaisen meidän lähimmäisiä ja siksi me kaikki suremme heitä. Tämä on siis meidän kaikkien ihmisten yhteinen suru.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja pitäkää huolta lähimmäisistänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti