Tänään aamu aukeni pilvisenä ja lämpöasteita on mittarissamme +5 astetta. Toivotaan, että se kirkas möllikkä näkyisi tänään jo täälläkin, kun eilen oli näkynyt etelä-Suomessakin. Eilen kävin kampaajallani ja nyt on taas hiukset kauniit ja on hyvä olo. Hiukset tekevät myös ihmisen onnelliseksi. Jos hiukset ovat hyvin hoidetut, niin silloin on hyvä olla ja tuntee itsensä paljon pirteämmäksi. Samaa voin sanoa villakoiristamme, että kun ne on trimmattu, niin he ovat paljon pirteämpiä ja vilkkaampia, mutta kun karva kasvaa liian pitkäksi, niin he ovat väsyneempiä. Sen huomaa aivan selvästi.
Eilen sain yhden lankapaketin, joka oli tosin laitettu postiin jo perjantaina illalla, mutta minä sain sen vasta torstaina. Aika kauan se paketti postissa on viipynyt. Tänään odottelen toista hahtuvalankapakettia, joka on postitettu jo keskiviikkona aamulla, joten luulisin sen tulevan jo tänään perjantaina. Mutta se jää sitten nähtäväksi. Eilen aloitin siis jo sukkia. Ensin kerimme vyyhdet ja sitten alkoi se neulominen ja ilman ohjeita. Aion aloittaa tänään niistä toisistakin langoista vielä sukkia, joten katsotaan sitten miten minun käy, kun on sitten kolme työtä yhtäaikaa, mutta vaihtelu virkistää, sano kissa, kun mummolla pöytää pyyhki.
Koiramme, siis kaksi ihanaa villakoiraa, joita leijonamisseiksi kutsun tai karvakuonoiksi eli tilanteen mukaan, ovat siis jo 10 vuotiaita. He täyttävät joulukuussa 11 vuotta. Toisella heistä eli Unelmalla on diabetes todettu kaksi vuotta sitten ja hän on insuliinilla kaksi kertaa päivässä. Hän on pirteä ja syö hyvin ja on antanut pistää insuliinia todella hyvin helposti. Toinen leijonamissimme, Justina, on aivan terve, kun häneltä saatiin leikattua kasvain pois viime talvena. Toivomme, että he saisivat elää vielä terveinä kanssamme useita vuosia. Mutta se ikävä, mikä tulee, kun sitten menettää nämä kaksi ilopilleriä, niin se on niin suuri, että sitten haluamme suuren elämänmuutoksen, joka on tulevaisuudessa muutto Brasiliaan. Siellä unohtuu kaikki surut ja murheet, sillä kerran siellä käytyämme, olemme menettäneet sydämemme sinne. Meillä on hyvä asia, koska meillä on hyvä ystävä perheineen siellä ja he ovat meitä pyytäneet sinne. Tämä on brasilialainen perhe, johon mieheen olen tutustunut siis 46 vuotta sitten, kun olimme molemmat vielä nuoria. Mutta kaikki nämä vuodet olemme pitäneet yhteyttä ja nyt aiomme toteuttaa unelmamme elää loppuelämämme siellä heidän kanssaan. Se ajatus tuntuu hyvältä, koska tänne meille jäisi vain suuri musta aukko ja tyhjyys. Enää emme ottaisi koiranpentua, sillä siihen olisimme jo liian vanhoja, kun ajattelee ikäämme ja miten kauan koira voisi elää. Nyt haluamme olla jo vapaita ja nauttia elämästämme. Aiomme soitella ja nauhoittaa siellä ja soitamme yhdessä ystäviemme kanssa ja välillä pulahdamme omaan uima-altaaseemme uimaan ja juomme lattee nessua uinnin jälkeen. Me annamme elämän viedä meidät mukanaan ja nautimme kaikista pienistäkin asioista. Ja kuten sanotaan, niin unelmat ovat puolet todellisuutta.
Nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti