22.2.2018

22.2.2018

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Sataa, sataa ropisee...

Tänään on lauantai ja sade ropisee ikkunalautoihin ja koska asumme ylimmässä kerroksessa, niin sade ropisee myös ihanasti katolla. Sitä on ihana kuunnella myös parvekkeella kesäisin, kun on tarpeeksi lämmintä ja siellä voi istuskella. Minusta sateen ropina on aina ollut ihanaa kuunneltavaa. Täällä on tänään vain +3 astetta lämmintä, joten eipä tarkene parvekkeelle mennä tällaisella säällä. Mutta luvassa on sadetta ainakin vielä keskiviikkona, mutta ainahan se tilanne voi muuttua. Ja sadetutkastahan sitä itsekin voi seurata, miten sade etenee mihinkin aikaan ja täytyypä sanoa, että hyvin on paikkansa pitänyt se aika, mikä on sanottu.
Tällä hetkellä ei taas sada, mutta ei siellä aurinkoakaan näy pilvien alta paistavan. Mutta tällä kertaa tällainen päivä. Näin oli myös Brasiliassa, kun katsoimme netistä, niin sielläkin satoi. Mutta me ihmiset emme voi sateelle mitään. Kaikki täytyy vaan ottaa vastaan, mitä ylhäältä annetaan ja täytyy vaan osata nauttia kaikesta ja nähdä positiivisesti asioita. Nytkin, kun sataa, niin voi tehdä paljon kaikenlaista muuta vaikka käsitöitä, askartelua, ompelua tai vaikka lukea hyvää kirjaa. Ainahan sitä tekemistä löytyy, jos vaan itse keksii jotain.
Maanantaina odottelen sitten lankapakettia jo tulevaksi ja myös lankavärinäytteitä, joten pääsen paketista kokeilemaan lankoja ja lankavärinäytteistä teen tilauksen. Onneksi nykyään voi tehdä niin paljon netin kautta, joka on paljon helpompaakin ja halvempaakin kuin puhelimella soittaminen. Ajattelinkin ensin hypistellä niitä lankoja ja ihailla jonkin aikaa ja sitten aloitan sukkien neulomisen. Tänään olen ajatellut alkaa neuloa jotain vauvanvaatteita, vaikka suvussamme ei olekaan enää vauvoja, mutta aionkin antaa jollekin vieraalle, joka tarvitsee vaatteita vauvalleen eli ulkomailla on ainakin tarve kova lämpimistä vaatteista. Ja sitten minä aion neuloa vielä neulekoneellani säärystimet tyttärelleni ja ohjelmoin sinne sitten pääkallon kuvia. Ja niitähän ei sitten kauan aikaa tee, kun laitan ensin automaattikelkan tekemään resoria alkuun ja sitten teen kuviot ja sitten taas loppuun kelkka tekee itsestään resoria. Olen nyt oppinut ohjelmoimaan neulekoneella omiakin kuvioita ja se on minusta aivan ihanaa. Siitä nauttii tosi paljon, kun näkee ensin itsetekemänsä kuvion ja sitten vielä se onnistumisen ilo, mikä tulee, kun vaate onnistuukin sattumalta.
Mutta aina ajatukseni lentää aavan meren tuolle puolen Brasiliaan ja oman tulevan kotimme pihalle, jossa voimme soitella mielin määrin suomalaista musiikkia ja näin ollen voi myös ystävämmekin, jotka ovat myös hyvin musikaalisia, niin opetella soittamaan yhdessä kanssamme suomalaista musiikkia ja sitten nauhoitamme sen ja teemme levyksi ja lähetämme sieltä tänne Suomeen lukuisille ystävillemme.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja nauttikaahan myös sateen raikkaudesta!

Ei kommentteja: