Kevät on nyt tosiaankin saapunut tänne länsirannikolle ja eilen mittarimme näytti jo +14 astetta, joten taisi olla jo kevään ensimmäinen lämpöennätys. Minä touhusin eilen hahtuvalankojen kimpussa eli etsin netistä firmaa, joka toimittaa hahtuvalankaa ja josta voisi neuloa sukkia, lapasia jne. Täältä ei saanut sellaisia lankoja, joten löysin tahon, josta tilasin ja odottelen lankoja saapuvaksi vielä tällä viikolla. Kyselin myös toisesta paikasta hahtuvalankoja ja sieltä lähettävät lankavärinäytteitä minulle, joten sitten vasta tilaan sieltä toisesta paikasta, kun saan ensin katsella ja ihailla niitä kauniita värejä, joita siellä on. Ensin ajattelin tehdä sukkia, mutta myös hartiahuivi houkuttelee aika paljon, joten teen ensin sukat ja sitten hartiahuivin, mutta tilaan sen verran enemmän sitä lankaa, että saan sitten tehtyä molemmat ja paljon muutakin.
Mutta eilen oli niin lämmin päivä, että parveke tuli pestyä ja siellä on nyt minun käsityötuolini eli lepotuoli, jolla on hyvä istuskella ja nauttia auringon lämmöstä. Eilen istuin vähän aikaa siellä ja ajatukseni lensivät heti aavan meren tuolle puolen Brasiliaan tulevan kotimme pihalle ja uima-altaan äärelle.
Siellä me sitten nautimme eläkepäivistämme yhdessä hyvän ystävämme perheen kanssa, ystävän, jonka kanssa on pidetty yhteyttä jo 46 vuotta. Se on pitkä aika! Mutta jospa minullakin olisi vielä vaikka 20 vuotta elinaikaa, niin nauttisin joka hetki, jonka saisin olla lämpimässä maassa ja jossa voisi olla ulkona jatkuvasti. Brasiliassahan on pihakeittiöt, jossa sitten syödään ja juodaan ja välillä hypätään uima-altaaseen uimaan. Sitä kaipaan tälläkin hetkellä tosi paljon. Mutta nyt vietämme aikaamme täällä ja kun saamme olla yhdessä mieheni kanssa ja leijonamissien kanssa, niin se on parasta aikaa myös.
Mieheni on nyt toista päivää jo eläkkeellä ja hän nauttii kaikesta täysin siemauksin. Päivät kuluvat niin nopeasti, että ei ehdi paljon mitään tehdä, kun aamulla herää ja kohta onkin jo taas ilta.
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja jokaiselle on tarkoitettu ihminen vierelleen. Mutta se ihminen tulee, kun sen aika on ja sitten alkaa onnellinen elämä. Sen onnellisen elämän olen minä saanut ja olen monesti ajatellutkin, että tällaista ei ole kuin elokuvissa, sillä minulla on niin hyvä mies, että on vaikea uskoa, että kaikki on totta. Mutta totista totta tämä minunkin elämäni on kaikkien kärsimysteni jälkeen, kun onni vihdoin saapui luokseni. Se tuntui aivan johdatukselta. Toivoisin, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla ja että kaikilla olisi ruokaa ja lämmin koti ja ihmisiä ympärillä.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa ja että Onnellinen päivä on aina edessäpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti