Nyt on huhtikuun ensimmäinen päivä ja aprillipäivä! Lämpöasteita on +7 ja on utuista, mutta aurinko yrittää paistaa pilviharson läpi. Oloni on jo hieman parempi, mutta silti väsymys on kova, koska verensokerinikin on koholla jo aamusta alkaen. No, siihen ei ole mitään apua, sillä laboratorioon pääsee vasta yli 2 viikon kuluttua ja sitten kun tilaan puhelinajan lääkärille, niin siihenkin menee aikaa viikkoja, joten pitkälle menee apu, jos siihen yleensä on mitään apua keksitty. Mutta yritän vaan sinnitellä. Me emme ole soitelleetkaan pitkiin, pitkiin aikoihin, vaikka nythän sitä aikaakin olisi päivät pitkät soitella, mutta kun ei olisi voimia. Toisaalta niitä voimia on usein tullut juuri musiikista. Musiikki on minulle kuin lääkettä enkä tarkoita mitään rautalankamusiikkia, vaan itse soittamia kappaleita, vanhoja ihania valsseja, tangoja jne. Minä sain ensimmäisen hanurini 5 vuotta sitten ja sillä olen itse opetellut soittamaan. Ensimmäinen hanurini oli pianohanuri. Toisen hanurini sain noin 2 vuotta sitten ja se on näppäinhanuri. Silti pidän enemmän kuitenkin ainakin tällä hetkellä pianohanuristani, koska olen sitä soittanut näinkin kauan aikaa ja se on minulle niin tuttu. Näppäinhanuri on hieman vaikeampi soitettava, varsinkin kun en ole minkäänlaisia tunteja koskaan saanut kumpaankaan. Mutta silti on aina ilo ottaa hanuri esille ja mieheni soittaa viulua ja niin me sitten soittelemme omaksi iloksemme. Aikaisemmin kun meillä ei vielä ollut tässä koneessa Vistaa, niin me nauhoitimme videokameralla soittomme ja juttelumme ja tallensimme koneelle ja tein elokuvaksi ja sitten poltimme levylle ja annoimme ystävillemme. He olivat iloisia ja sanoivatkin, että me tuotamme heille iloa joka päivään niillä soitoillamme ja olemuksellamme. No, sehän olikin lämmittävää kuulla. Mutta nyt kun on Vista, niin emme saa meidän oheislaitteita laitettua tähän, koska niihin tarvitaan ajurit ja niitä emme osaa hakea mistään. Mutta toiveita on, että vanhin poikani huoltaisi tämän koneemme uudestaan ja laittaisi siihen vanhan, kunnon xp:n, jonka avulla sitten saamme jatkaa mielipuuhaamme eli nauhoitustamme. Musiikki on onneksi vielä meidän yhteinen harrastuksemme.
Ja kun jonain päivänä matkaamme aavan meren tuolle puolen kohti Brasiliaa, niin otamme toki viulun ja hanurin jo mukaamme, jotta saamme siellä uima-altaan äärellä soitella kilpaa lintujen kanssa. Se vasta on oikeaa eläkeläisen elämää! Mutta siihen on vielä joitakin vuosia, sillä me emme jätä näitä leijonamissejämme emmekä voi heitä mukaammekaan ottaa, koska heillä on ikää jo 10 vuotta eivätkä he kestäisi niin pitkää lentomatkaa.
Mutta elämä jatkuu eläkeläisinä täällä Suomessakin ja odotamme jo innolla tulevaa kesää!
Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää Aprillipäivää ja ihanan kevään alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti