Elä unelmaasi!

Tänään on taas maanantai ja ihme ja kumma, mutta lumi on nyt vihdoinkin peittänyt maan. No, onneksi sentään huhtikuun 14. päivä voi nähdä lunta, kun koko talvena sitä ei näkynyt. Mutta aurinko paistaa ja sehän sulattaa taas nämäkin lumet pois ja tulee sohjoa ja kun yöllä on pikkupakkasta, niin tiet ovat jälleen liukkaita ja onnettomuuksia tapahtuu. Kukapa olisi osannut aavistaakaan, että vielä huhtikuun puolivälissä tulee lunta ja liukasta, kun on ollut jo ainakin yksi lämmin päivä, jolloin minäkin jo istuskelin parvekkeella, kun mittarikin näytti jo 25 astetta ja ulkona oli +15 astetta, vaan nyt on vain +2 astetta. Mutta kyllä se vielä lämpimäksi tästä muuttuu. Toivossa on hyvä elää! Ja haaveissa! Eilen sain kaulaliinan valmiiksi ja kone huovutti sen, mutta on se jotenkin hieman epätasainen ja kippura. Mutta vielä pitää vaan harjata sitä, niin tulee se pöyhkeys esille. Sukkatossut on vielä kesken eli olen tehnyt jo kantapään ja kavennukset, mutta terää pitää vielä jonkin aikaa neuloa ja jos tämä lanka ei riitä, niin jatkanpa toisella langalla, sillä ei ole mitään väliä, vaikka jatko olisikin eriväristä, koska nämä ovat vain ja ainoastaan kokeiluja. Haluan vain oppia tuntemaan eri lankoja ja huovutusta ja sitten vasta päätän, mitä mistäkin langasta tekisin. Ja sukkiahan voi aina tehdä, mutta se on hieman tylsääkin jo, kun aina on kiva tehdä ensimmäinen sukka, mutta sitten toinen onkin jo vaikeampaa. Ja onhan se sama, kun tekee puseroa , niin ensin on neulottava takakappale ja sitten vasta toinen eli etukappale ja sitäkään ei enää jaksaisi neuloa. Mutta pyöröpuikoilla ja paksulla langalla isommatkin työt sujuvat nopeasti. Sain taas niskani kipeäksi, kun neuloin eilen niin paljon eli liikaa, joten nyt kun alkuinnostus on koettu, niin nyt aion neuloa pikkuhiljaa ja välillä pidän taukoa ja vaikka soittelen hanuriakin pitkästä aikaa. Minä nautin hanurin soittamisesta niin paljon, että soitan sitä todellakin sydämeni pohjasta. Musiikki jotenkin rentouttaa minua paljon. Mutta aina ajatukset lentävät aavan meren tuolle puolen, sillä siellä jossakin on maa, oikea Satumaa, joka meitä siellä odottaa. Sitä en tiedä, milloin lähdemme, koska kaikki riippuu nyt näistä leijonamisseistämme, miten kauan he jaksavat vielä juosta ja olla iloisia hännänheiluttajia ja tuoda meille joka päivä iloa elämään. Mutta sinä päivänä, kun heitä ei enää ole, niin me lähdemme mahdollisimman nopeasti kohti Brasiliaa ja olemme siellä 3 kuukautta ja nautimme siitä ajasta. Ja kun tulemme tänne takaisin Suomeen, niin me vain laitamme täällä kaikki kuntoon ja pakkaamme tavaramme laivamatkaa varten ja sitten vain menox. Ja sitten me todellakin olemme siellä ja aivan maan tavalla me haluamme uppoutua sinne muiden joukkoon. Onneksi olemme jo käyneet siellä, joten tiedämme ainakin, mikä meitä sitten odottaa. Ja ainahan meillä on apuna hyvä ystäväperheemme, joka meitä sinne on näin halunnut. Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja kesän odotusta!